Tuli tuolla kommenttiraidalla mainutuksi legendaarinen Alakuppila. Siellä on tullut vietettyä yksi jos toinenkin hetki, etten sanoisi jopa päivä. Tai suorastaan viikko. Viikonloppuisin sentään vain tentin päätteeksi lauantaina. Kyllä ihan tosissaan meidän tenttipäivä oli lauantai, ja meistä se oli oikein sopiva aika.

Uskon suorittaneeni ainakin 20 opintoviikkoa Alakuppilassa istumista ja erilaisia kahvi/teetieteitä. Jo yli kymmenen vuotta sitten opin myös sen, että kahville meneminen ei tarkoita välttämättä lainkaan kahvin juomista. Ihan yhtä hyvin voi juoda teetä, taikka kuivinsuin osallistua vain keskusteluun.

Alakuppilaan liittyy varmasti iso kasa muistoja, jos niitä nyt viitsisi alkaa muistelemaan. Kaikki viimeisen pian 12 vuoden aikaiset ystävät ovat tainneet ainakin jossakin määrin tutustua käsitteeseen “Alakuppila”. (Hmm, nyt on kyllä sen verran korjattava, että ei sentään ihan näin, vaan olen viimeisten 3,5 vuoden aikana sentään tavannut ihmisiä ulkopuolisesta maailmastakin. Ja ehkä yksi taikka kaksi myös joskus aiemmin.)

Olen ollut ensimmäisillä treffeillä Alakuppilassa kahen entisen poikakaverin kanssa. Toinen heistä luokitellaan nykyään käsitteen “aviomies” alle. Ja se ensimmäinenkin puhui minulle ensimmäistä kertaa vuosikausiin viime talvena, ei se ei ollut Alakuppilassa, vaan Toisessa Ravintolassa (tähän käsitteeseen palaan tuonnempana).

Samaisessa Alakuppilassa myös kerroin aikoinaan bestikselle Uutisen: olin vihdonkin raskaana. Sillä samaisella istumalla mietittiin, onko myös toinen ystävämme raskaana, erinäisiä viitteitä asiaan oli. Ja heti tältä kahvittelulta töihin käveltyään bestis löysikin nettikortin, joka ilmoitti uutisen saapuvasta vauvasta.

Olemme näiden ystävien kanssa olleet raskaana yhtäaikaa kaksikertaa. Kakkoset ovat syntyneet 3 viikon sisällä. On täysin mahdotonta edes kuvitella tilannetta, että yhdellä meistä ei olisikaan lapsia, tai olisi saatu vauvat täysin eriaikaan. No näinhän siis ei ole. Mutta yhtä käsittämättömältä tuntuu ajatus, että meistä joku saisi vielä kolmannen lapsen, eikä muut saisikaan. Tämähän ei ole mikään mahdottomuus, ja on mahdollista että joku olisi jo raskaana. En usko siihen, ainakaan itseni kohdalta: täti on juuri päättelemässä kesävisiittiään.

Tasin eksyä aiheesta. Mitenkäs tässä nyt näin pääsikään käymään. Lupasin määritellä käsitteen “Toinen Ravintola”: maailma muuttuu, ja niinpä kuppilassa roikkuminen ylipäänsä on muuttunut hvyin harvinaiseksi tapahtumaksi, ainakin minun osaltani, eikä se taida monille muillekaan enää olla päivän päätyö. Ja nykyisin tuleekin Suomessa oleskellessa tavattua tuttuja Toisesssa Ravintolassa, joka siatsee muutaman sata metriä pohjoisempana. Osa syynä tähän lienee, että Toinen Ravintola on helpompi saavuttaa lastenvaunujen kanssa. Ja se on lisäksi miehen kantaravintola, vaikkakin ensitreffimme pidimmekin Alakuppilassa.

Sen verran tiuhaan tuli vielä vuosisitten syötyä Toisessa Ravintolassa, että edelleen henkilökuntakin tuntee meidät. Vaikka helposti kait tälläinen viehättävä mölylauma jää tätien mieleen. Lapsetkin ovat siis syöneet ravintolassa lukemattomia kertoja, eivätkä vain sen 7 kertaa vuoden aikana, mitä kerran laskeskelin. En silloin edes ajatellut, että muita, kuin hienoja iltaravintoloita laskettaisiin mukaan.

Alakuppilaa tuntemattomille tämä blogaus tuskin selvensi vielä mitään, paitsi sen, että kovinkaan vaihtelevissa paikoissa en ole treffeillä käynyt.