Jotta voisi saapua, on ensin pakko lähteä. Joten nyt sitten suuntaamme keulan kohti uusia seikkailuja.

Poikien nukkuminen on väliaikas majoituksessa ollut täysin retuperällä. Tilanne on nyt pahempi, kuin se on ollut ehkä koskaan. Päiväunet jäävät Oulalta väliin jatkuvasti, tai ne nukutaan kun olisi jo aika mennä yöunille, autoilemme monesti liian myöhään. Iivari näyttää haluavan sänkyyn nukkumaan jo kello 19 tai 20 aikaan. Auto matkat ovat silloin täyttä itkemistä. Oula oli vauvana samanlainen, mutta nyt ilta ajot sujuisivat paremmin, mutta kun Iivari itkee kokoajan, se näyttää olevan hyvin vaikeaa Oulalle.

Jotkut muutkin lähtevät. Tulee aivan omat vaihto-opiskelu ajat mieleen. Minä tosin vietin puoli vuotiseni vielä etelämmässä. Sitä ennen olin aina ajatellut kuuluvani niihin, jotka eivät koskaan pääse tätä suuremmilla ulkomaan seikkailuille. No toisin on käynyt. Tällaisissakin eksoottisissa maisemissa olen viettänyt jonkin aikaa.

Lasten synnyttä tahti ei suinkaan ole hidastunut, vaan olemme isin ja Oulan kanssa asuneet joskus myös täällä ja "pysyvämmin" täällä. Loput paikat saavat vain yhteismaininnan, että Suomessakin olemme asuneet usemmassa paikassa. Iivarilla tämä on ensimmänen muutto mahanahan tälläpuolella.

Muuttaminen on ihan mukavaa, kun vaan sen itse muutto prosessin saisi jättää väliin. Ja jos ainaisen huonon omantunnon muuttojen ja muun reissaamisen vaikutuksesta poikiin kantaisi joku muu.