Kun paasimme Suomesta kotiin, lahdimme jo seuraavana paivana ajelemaan kohti etelaa. Matkaa lienee lahes 2000km, mutta selvisimme kolmella matkustuspaivalla. Ensimmainen oli vain puolikas paiva, joten viimeisena ajoimme yli 12h. Kaksi kertaa tosin olimme lautalla, joten saimme hoidettua syonnit napparasti siella.

Ensimmaisena yona jouduimme hotelliin vuorelle. Ja kyllapas sielta olikin mahtavat nakoalat. Jostakin syysta saimme tavallisen huoneen hinnalla nakoala sviitin, saunallisen. Tosin se oli sitten ruotsalainen kuivasauna, jota emme osanneet kayttaa kunnolla. Vaikka ihan suomalainen normaali kiuas siella oli.

Illalla ravintolasta oli kiva katsella laaksoon merenlahdelle, taysikuun paisteessa. Aamulla koko laakso oli pilvien peitossa. Oula totesi sen olevan lunta,

Paivakausien automatkailu sujuu yllattavan hyvin. Ongelmat alkavat, kun tulee pimea. Mutta jos muistamme pysahtya vahan ennen sita ja majoittua ajoissa, paivat sujuvat suhteellisen helposti. Iivari on nyt tyytyvainen autossa, kun paasi isompaan istuimeen, josta nakeekin jotakin. Erityisesti minun jalat ovat viihdyttavat.

Harmillista on tama punaisenlihansyonti kieltoni, kun ravintoloissa joutuu rajoittamaan, mita voisikaan tilata. Mutta kalaahan mina useimmiten haluankin.

Perilla meita sitten odotti se isovanhempien 65v haapaivajuhla, eli paasimme todella hienoon ravintolaan syomaan mauttomia pienia ruoka annoksia. Mutta jalkiruoka sorbetti oli niin taivaallista, etta paatimme opetella itsekin moista tekemaan.