Yöllä tietokone putosi pois päältä 02:06, samaan aikaan pihavalot sammuivat. Onneksi meillä on uusia veivattavia taskulamppuja, niin näimme liikkua talossa. Siis yöllä löydettiin vessaan ja takaisin nukkumaan.

Aamulla sähköt olivat edelleen pois. Minun mummuni soitti meidät syömään sinne, heillä kun on puuhella. Täällä vaari alkoi keittää kahvia saunan kiukaalla.

Tuli sitten ärhenneltyä mummulleni, ihan turhaa. Vaikka jossakin vaiheessa toki palaa käämit, kun kaikki mummut ovat jakelemassa ohjeitaan, vieläpä tyyliin, että kun et itse kuitenkaan mitään tajua. Ja kaivelee minua toki vielä ne neuvot mummulta, että Oulaa pitäisi kurittaa. Vieläpä fyysisesti.

Sähköt saatiin kuitenkin takaisin ja mummultakin kävin pyytämässä anteeksi. Sen jälkeen kävimmekin kyläilemässä sukulaisilla.

Joulukaktus kukkii. Pyyhin siitä pölyjäkin, kun innostuin niin sitä hoiteleen. Odotan, että saan siitä joskus kotin itselleni. Olisi ehkä kiva laittaa jotakin kukkia paljon samaan amppeliruukkuun. Jotkut kukathan kasvavat kovasti, kun saavat kilpailijoita. Samaan astiaan, taikka edes lähelle.

Viimekeväänä joulukaktukset innostuivat hurjaan kasvuun todellisen kutistumisajan jälkeen, kun samalle ikkunalle siirrettiin muitakin kukkia. Ja äitiäiti laittaa posliinikukan pistokkaita st paulian ruukkuihin. Se kukka innostuu siitä kasvamaan kovasti ja posliinikukka taas ei tee pistokkaasta juuria, niin ei kuitenkaan valtaa ruukkua.

Minun ikkunallani yksikseen nuurunut st paulia innostui valtavaan kukkaloistoon, kun se siirrettiin toisten kukkien pariin. Ihan vain samalle pöydälle.

Mutta aina täytyy muista, ettei laita niitä kukkia toisten seuraan, joissa on se inha kasvitauti. Joka näyttää styroksilta. Pari kertaa se on päässyt meillä iskemään koko kasvikantaan. Sitten olen heittänyt mullat menemään ja pessyt kukkien juuria toluvedessä päiväkausia. Osa jopa selvisi siitä hengissä.