Iivari päätti tänään maistaa perunaa. Raakaa, jäistä ranskista nappas, niinkuin isoveljensäkin. Toivottavasti ei tule mahakipeäksi. Ehkä jos ensikerralla voisin tohtia antaa sitten kypsennettyä perunaa.

Iivari myös otti yhden pienen askeleen tuetta, kun laskin hänet seisomaan ja vähän houkuttelin. Tai oikeastaan sen yhden otti houkuttelematta. Toistamaan ei suostunut houkuttelemallakaan. Nyt se poju menee ympäriinsä askelmittarin kanssa, että kovat on tavoitteet ilmeisesti heti alkuunsa.

Mikähän se onkin, mikä kiinnostaa nuissa vehkeissä. Kaukosäätimet ja muut. Ja miten voi tuollainen vauvan räätikkä tietää, missä niistä ei ole pattereita. Ja miksi mieluisin on se uusin ja vielä toimiva?