Oula heräsi viimeyönä itkemään kovasti. Itki, ettei halua nukkua yksin. Eli on kait pakko tunnustaa, että meidän menetelmä saada hänet rauhoittumaan iltaisin on ollut liian raju. Vaikka ei sitä eilen tarvinnut käyttää, eikä toissailtanakaan. Sillon kyllä uhkasin, että jos ei minun vieresä asetu ja anna muiden nukkua, niin pitää mennä yksin nukkumaan. Mutta tämä on ilmeisesti aivan liian pelottavaa. Saas nähdä, onko kovistelulle tarvetta iltaisin tästä eteenpäin, ja miten sitten tulisi toimia. Toisaalta, riehuminen sängyssä minun vieressä on nyt ehdottoman kiellettyä, sillä tämä kamala yskä on revähdyttänyt jonkun kylkilihaksen ja erityisesti makuulla siihen sattuu pienikin liike.