Viikko sitten nautittiin vieraista, mutta samalla myös kovasta lumimyrskystä ja pitkistä sähkökatkoksista. Onneksi lopulta saimme naapurilta agregaattia lainaan ja vähän lämmitystä pyörimään. Ja saman tien sähköt, tietenkin, palasivatkin.

Tänä aamuna heräsimme taas kohtalaisen hiljaisessa ja viileässä talossa taaperon kanssa. Isommat pojat olivat lumitöissä pihalla. Aikamme askartelimme savesta, käveleskelimme ulkona, laskimme mäkeä. Ja taas koitimme siivoilla sisällä. Mutta kun mittari näytti enää 14 astetta, päätimme lähteä ajelemaan kaupunkiin. Kun olin saanut pojat ja kamat autoon, huomasin naapurin pihavalojen palavan.... No ainahan voi vähän ajella, ja saada huutavat ja känisevät lapset nukkumaan.

Yhdellä pienellä tiellä ohitimme Skelleftekraftin auton. (Olivat vielä korjaamassa sähköjä pitkin metsiä, meidän kylä oli siis onnekas, että sähköt olivat jo palanneet.) Mutta ohitustilanteessa auto suistui ojaan. Mutta kyllähän sellaisessa ammatilaisautossa on mukana kunnon vinssi, joten auto lähti aika näppärästi irti kinoksesta. Autoa pois vinssannut mies kertoi vain kuluttavansa aikaa ja odottelevansa kaveria, joka on moottorikelkalla metsässä koittamassa saada sähköjä toimimaan. Ensin kuulema lennetään helikopterilla kuvaamassa maastoa, ja sitten lähetetään moottorikelkkapartio sinne.

Moottorikelkkailija kävikin paikalla, mieskin näki hänen otaman kuvan tilanteesta. Kilometrejä lumisia puita langoilla. Kävi hakemassa lisä varustusta, yksi puu piti kaataa ja poistella lumia. Toivottavasti työ eteni kohtalaisen vauhdikkaasti!

Mutta onneksi nykyään auton lumesta nostamiseen riittää pienempi miesmäärä kuin muinoin.