Miksi pienten lasten vanhemmat ovat aina väsyneitä?
Voitte jo varmaan arvata, että toissayönä yliväsyneenä nukkumaan
laitettu Oula itki monta kertaa. Näki jos jonkinlaisia unia huudoista
ja jutuista päätellen. Osa tuntui liittyvän meidän entiseen kotiin ja
osassa huusi isille, ettei saa mennä pois. Vaikka isi nukkui vielä
sikeästi Oulan vieressä.
Eilen Oula nukkui päiväunet, vaikka olikin työn ja tuskan ja itkemisen takana saada hänet niitä nukkumaan.
Viimeyönä liskot vaivasivat sitten Iivaria. Vauva itki monta kertaa
yössä, eikä imetys ollut ollenkaan se juttu, mitä halusi. Olin jo aivan
ylettömän väsynyt ja sanoin vain miehelle, että ota Iivari. Poika
rauhottuikin heti isin massun päälle nukkumaan. Vasta tänään
iltapäivällä kuulin, että he eivät olleetkaan kävelleet ympäri taloa
kuten luulin.
Tämä väsymys on kyllä kurjaa, se saa minut niin itkuherkäksi ja
räjähdysalttiiksi. Onneksi muuten on mennyt hyvin poikien ja miehen
kanssa. Vähän on ollut tarvetta rähjätä ja itkeskellä heille. Mutta
ihan pienetkin kommentit ihmisiltä saa aikaan yllättävän suuria tunne
reaktioita.
Tänään lueskelin vakuutteluja siitä, kuinka tärkeää äitien on pitää
ensisijaisesti huoli itsestään, että jaksavat pitää huolta lapsistaan
(ja kodistaan ja miehestään ja mistä nyt ikinä tarviikaan). Ja kuinka
naisilla on tapana jättää itsensä viimeiseksi ja huolehtia vain muista.
Ehkä tämän asian tunnustamisen vaikeus on osaltaan siinä, kun nykyään
niin paljon törmää niihinkin naisiin, joille on hyvin tärkeää huoltaa
ensisijaisesti ja lähinnä vain itesään. Itse kun haluaa antaa parastaan
lapsilleen. Mutta on myönnettävä, että toki tuossa on jotakin järkeä,
jos en itse enää jaksa niin en sitten kunnolla jaksa lapsiakaan hoitaa.
Hmm, josko jo huomenna varaisin ajan hierojalle.
torstai, 4. elokuu 2005
Kommentit