Onomatopoeettinen on sana silloin, kun se on annettu jonkun sanan kohteen ominaisuuden mukaan. Ainakin ääntelyn mukaan annetut eläinten nimet ovat onomatopoeettisia. Esimerkiksi nyt vaikka alli ja kuovi.

Mikä lienee nimitys sanoille, jotka eivät tule itse sanan kohteen ääntelystä, mutta sanojan. Vauvojen ääntely on selvästi vaikuttanut monien vauvoille tärkeiden sanojen syntyyn. Tai ainakin sanojen, mitä kuulijat olettavat vauvoille tärkeiksi.

Lähisukuliasten nimityksistä meidänkin Iivari on ihan selvästi jo tuottanut monia versioita: Mem (fris. äiti) mam (ruots. äiti), beppe (firs. mummu), bepé (ransk. vaari), äiti, heiti (fris. isi), abba (joku raamatun kielinen isi), pa (holl., engl. isi), pappa (ruots. isi).

Lisäksi ihan pienenä jo sanoin "nännä", joka on ainakin meillä päin vauvan kielinen lässytys sana nälälle. Samoin sanoo "paapaa", joka taas on nukkumista. On muuten sitä myös ruotsiksi. Sieltäkö lie tännekin lainattu, vaiko ihan suoraan vauvoilta.