Tänäänkään Oula ei ole nukkunut päiväunia. Muutaman kerran on hetken
pitänyt silmiä kiinni. Iivari nukkuu kyllä niin autuaasti tuolla, että
voin kuvitella pojan jaksavan illalla pitkään. Päiväunet olisivat
maistuneet kyllä jo itsellenikin. Mutta toisaalta tämä antaa taas
lupauksen helposta iltanukutuksesta.
Television katselua suositellaan vältettäväksi illalla tuntia taikka
kahta ennen nukkumaan menoa. Sen voinkin helposti uskoa häiritsevän
lasten unta. Kun Oula oli pieni ja hyvä nukkumaan, ainoat levettomat
yöt olivat viikonloppuisin, kun olimme katselleet televisiota. Nyt
sitten rauhoitamme sen viimeisen tunnin televisiolta. Ja ainakin
osittain tietokoneeltakin.
Pitäisikö lasten mennä nukkumaan vasta kun he ovat väsyneitä. Kyllä,
koska muutenhan koko homma menee vain reuhaamiseki ja peuhaamiseksi.
Mutta se ei taidakaan tarkoittaa sitä, että odotetaan kunnes lapset
ovat jo niin väsyneitä, että nukahtavat kesken leikin. Tietäähän sen
itsekin, kuinka paha olo on jo aikaa sitten ollut, jos on niin
väsyneeksi päässyt. Kiukkuaminen ja iltavilli ovat jo merkkejä siitä,
että nukkumaanmeno aika meni jo ohi. Minä olen aina luullut sen
kuuluvan normaaliosana lasten elämään. Mutta lasten tapa ilmoittaa
väsymyksestään onkin erilainen, kuin me vanhemmat oletamme ja suoraan
ymmärrämme.
Tänään olin jo vähällä lähtä ajelemaan autolla hetkeksi. Pojat olisivat
hyvin suurella todennäköisyydellä nukkuneet hetken. Sitten olisin
voinut valita joko herättää Oulan kotiin tullessa, taikka kantaa unille
sänkyynsä ja viettänyt hetken omaa aikaa. Nukkuen ehkä itsekin. Mutta
onhan tämä mennyt näinkin. Ihmeen vähillä yhteenotoilla on selvitty
päivä selvästi väsyneinä molemmat. Jos huomenna Oula ei nuku suosiolla
unille päivällä, niin voisimme kyllä jo autoilla jonnekin. Keksiä
vaikka asiaa jonnekin kauppaan.
keskiviikko, 20. heinäkuu 2005
Kommentit