Tänäänkään Oula ei ole nukkunut päiväunia. Muutaman kerran on hetken pitänyt silmiä kiinni. Iivari nukkuu kyllä niin autuaasti tuolla, että voin kuvitella pojan jaksavan illalla pitkään. Päiväunet olisivat maistuneet kyllä jo itsellenikin. Mutta toisaalta tämä antaa taas lupauksen helposta iltanukutuksesta.

Television katselua suositellaan vältettäväksi illalla tuntia taikka kahta ennen nukkumaan menoa. Sen voinkin helposti uskoa häiritsevän lasten unta. Kun Oula oli pieni ja hyvä nukkumaan, ainoat levettomat yöt olivat viikonloppuisin, kun olimme katselleet televisiota. Nyt sitten rauhoitamme sen viimeisen tunnin televisiolta. Ja ainakin osittain tietokoneeltakin.

Pitäisikö lasten mennä nukkumaan vasta kun he ovat väsyneitä. Kyllä, koska muutenhan koko homma menee vain reuhaamiseki ja peuhaamiseksi. Mutta se ei taidakaan tarkoittaa sitä, että odotetaan kunnes lapset ovat jo niin väsyneitä, että nukahtavat kesken leikin. Tietäähän sen itsekin, kuinka paha olo on jo aikaa sitten ollut, jos on niin väsyneeksi päässyt. Kiukkuaminen ja iltavilli ovat jo merkkejä siitä, että nukkumaanmeno aika meni jo ohi. Minä olen aina luullut sen kuuluvan normaaliosana lasten elämään. Mutta lasten tapa ilmoittaa väsymyksestään onkin erilainen, kuin me vanhemmat oletamme ja suoraan ymmärrämme.

Tänään olin jo vähällä lähtä ajelemaan autolla hetkeksi. Pojat olisivat hyvin suurella todennäköisyydellä nukkuneet hetken. Sitten olisin voinut valita joko herättää Oulan kotiin tullessa, taikka kantaa unille sänkyynsä ja viettänyt hetken omaa aikaa. Nukkuen ehkä itsekin. Mutta onhan tämä mennyt näinkin. Ihmeen vähillä yhteenotoilla on selvitty päivä selvästi väsyneinä molemmat. Jos huomenna Oula ei nuku suosiolla unille päivällä, niin voisimme kyllä jo autoilla jonnekin. Keksiä vaikka asiaa jonnekin kauppaan.