Meidän iloinen, ystävällinen ja aina hyväntuulinen esikoispoikamme Oula muuttuin kamalasti kiukuttelevaksi ja hankalaksi lapseksi aivan yllättäen. Yhtäkkiä nousi kummaa mustasukkaisuutta pikkuveli Iivaria kohtaan, kova tarve läpsiä vauvaa, jos vähänkin joku menee väärin. Taikka vielä enemmän minun pommittaminen mitä hirvittävämmillä tavarahirviöillä. Kun sitten ihan mustelmilla nuolin haavojani ja itkin ja kaduin kamalia rangaistuksia, joita tuli esikoiselle määrättyä, meille ilmesyi sattumalta kirja lasten nukkumisesta. Koska ääneni oli jo siinä vaiheessa kaikesta huutamisesta ja komentamisesta niin käheänä, etten enää voinut sillä keinolla  pitää lasta kurissa, ajattelin koittaa keksiä jotakin muuta ratkaisua tilanteeseen.

Luettuani jotakin nukkumisesta huomasin, että monet unenpuute oireet sopivat sekä Oulaan että minuun itseeni. Ja tuskinpa nukkumistapojen korjaamisesta, tai sen yrittämisesta, mitään haittakaan on.

Meillä varsinainen nukkuminen luonnistuu kyllä hyvin, kunhan ensin jollakin konstilla saadaan pojat nukkumaan. Iivari on tietysti vielä vauva ja nukahtaa nämä asiat eivät oikeastaan häntä koskekaan. Mutta jos Oulan saisin unille ilman 2-3h nukutus taistelua, lapsen itketysta ja kiroilua, niin olisin oikein tyytyväinen.

Nyt siis keinoja etsimään ja testaamaan!