Meidän iloinen, ystävällinen ja aina hyväntuulinen esikoispoikamme Oula
muuttuin kamalasti kiukuttelevaksi ja hankalaksi lapseksi aivan
yllättäen. Yhtäkkiä nousi kummaa mustasukkaisuutta pikkuveli Iivaria
kohtaan, kova tarve läpsiä vauvaa, jos vähänkin joku menee väärin.
Taikka vielä enemmän minun pommittaminen mitä hirvittävämmillä
tavarahirviöillä. Kun sitten ihan mustelmilla nuolin haavojani ja itkin
ja kaduin kamalia rangaistuksia, joita tuli esikoiselle määrättyä,
meille ilmesyi sattumalta kirja lasten nukkumisesta. Koska ääneni oli
jo siinä vaiheessa kaikesta huutamisesta ja komentamisesta niin
käheänä, etten enää voinut sillä keinolla pitää lasta kurissa,
ajattelin koittaa keksiä jotakin muuta ratkaisua tilanteeseen.
Luettuani jotakin nukkumisesta huomasin, että monet unenpuute oireet
sopivat sekä Oulaan että minuun itseeni. Ja tuskinpa nukkumistapojen
korjaamisesta, tai sen yrittämisesta, mitään haittakaan on.
Meillä varsinainen nukkuminen luonnistuu kyllä hyvin, kunhan ensin
jollakin konstilla saadaan pojat nukkumaan. Iivari on tietysti vielä
vauva ja nukahtaa nämä asiat eivät oikeastaan häntä koskekaan. Mutta
jos Oulan saisin unille ilman 2-3h nukutus taistelua, lapsen itketysta
ja kiroilua, niin olisin oikein tyytyväinen.
Nyt siis keinoja etsimään ja testaamaan!
torstai, 14. heinäkuu 2005
Kommentit