Olemme siis vierailulla Suomessa tuttava perheessä. Isommat lapset
leikkivät lähes nätisti, ei ihan yhäthyvin kuin vuosi sitten. Nuo
vuosikkaat vähän tuppaavat olemaan liian rajuja toisilleen. Yllättävää
on, että meidän raju möykkä-Iivari onkin jäänyt täysin alakynteen
täällä. Toisaalta näin äitinä tavallaan helpomi olla sen lapsen äiti,
joka ei koko ajan hyökkää moksimaan toisia.
Kavereilla oli toisia vieraita eilen, mekin kävimme sukuloimassa
serkulla. Kun tulimme sieltä, tulin yksin sisälle, täältä olivat
menneet kävelylle ja minun pojat jäivät isin kanssa autoon nukkumana.
Aloin laittaa ruokaa. Kun muita tuli kävelyltä takaisin pihalle,
huutelin ovelta keittäväni suklaata. En ollut lainkaan tietoinen muiden
täällä aiemmin käymästä keskustelusta. Kun näiden vieraat olivat
kehuskelleet käyttävänsä vain 70% suklaata, kaveri heitti takaisin,
että heidän ruotsalaisvieraat moitiskelivat, että täältä ei saa edes
kunnon suklaata: 70% ei ole riittävän vahvaa. Niinpä, mitsä lienevät
sitten ajatelleetkaan suklaan keitosta. Tosiasiassakin kyllä tummensin
sitä, vaikka suurin syy sulattaa se suklaa, oli maustaa se vadelmilla
ja niillä kuivatuilla keltaisilla. Ripottelin sitten joukkoon hieman
tummaa kaakaojauhetta.
sunnuntai, 27. elokuu 2006
Kommentit