Olemme siis vierailulla Suomessa tuttava perheessä. Isommat lapset leikkivät lähes nätisti, ei ihan yhäthyvin kuin vuosi sitten. Nuo vuosikkaat vähän tuppaavat olemaan liian rajuja toisilleen. Yllättävää on, että meidän raju möykkä-Iivari onkin jäänyt täysin alakynteen täällä. Toisaalta näin äitinä tavallaan helpomi olla sen lapsen äiti, joka ei koko ajan hyökkää moksimaan toisia.

Kavereilla oli toisia vieraita eilen, mekin kävimme sukuloimassa serkulla. Kun tulimme sieltä, tulin yksin sisälle, täältä olivat menneet kävelylle ja minun pojat jäivät isin kanssa autoon nukkumana. Aloin laittaa ruokaa. Kun muita tuli kävelyltä takaisin pihalle, huutelin ovelta keittäväni suklaata. En ollut lainkaan tietoinen muiden täällä aiemmin käymästä keskustelusta. Kun näiden vieraat olivat kehuskelleet käyttävänsä vain 70% suklaata, kaveri heitti takaisin, että heidän ruotsalaisvieraat moitiskelivat, että täältä ei saa edes kunnon suklaata: 70% ei ole riittävän vahvaa. Niinpä, mitsä lienevät sitten ajatelleetkaan suklaan keitosta. Tosiasiassakin kyllä tummensin sitä, vaikka suurin syy sulattaa se suklaa, oli maustaa se vadelmilla ja niillä kuivatuilla keltaisilla. Ripottelin sitten joukkoon hieman tummaa kaakaojauhetta.