Yöimetysten lopettaminen ei ole varsinaisesti ajankohtainen asia meillä, koska Iivari on vielä vauva ja Oula ei enää syö öisin. Mutta tähän aiheeseen törmääminen kyllä herätti suuria tunteita. Löysin kaikista niistä kovin tuttuja ajatuksia.

Mutta että on siis ihan ok lopettaa taaperon yöimetys. Eikä yöimetysten lopettaminen tarkoita vieroittamista. Tosin, onhan se aina yksi askel siihen suuntaan, ihan niin kuin kiinteiden antaminen on se ensimmäinen askel vieroitukseen.  Mutta että yöimetykset voi lopettaa myös lempeästi, lasta itkettämättä. Miksi näistä asioista ei meille missään kerrota?

Silti en ole oikein valmis korvaamaan lapsen siirtymä objetia jollakin lelulla taikka peitteellä. Mielellään olen itse se turvan tuoja. Varsinkin, kun meillä se ei tarkota yöimetyksiä. Mutta mielellään alkaisin myös opettamaan Oulan nukahtamaan ilman tissiä. Ei muuten, mutta ikävältä tuntuu pitkään nukuttaa isompaa tissillä, kun pienempi itkee jo hätäänsä päästä myös mammattelemaan.

Onhan me jo toisinaan onnistuttu siinä, että Oula ensin mammattelee, sitten panee unille. Mutta taas viimeaikoina se ei ole tahtonut toimia. Ja toisinaan taas Iivarilla ei olekaan mikään hätä mammalle, vaan tahtoo olla kanneltavana ja toisinaan taas Oula nukahtaa hyvinkin lyhyessä ajassa.

Silti annan tämän aiheen nyt kypsyä mielessäni, että ehkä sitten seuraavassa kodissa aloitetaan sekin vaihe, että Oula saa ilta mammansa ja sitten laitetaan nukkumaan. Lapset kuulema oppivat uudet rutiinit noin kuukaudessa....

Tänään ei olekaan nukuttu sitten niitä päiväunia. Sekä Oula että äiti ovat nyt ihan räjähdyspisteessä jo. Mutta jospa sitten pian tulisi ilta ja päästäisiin ajoissa unille.