No niin, minähän olen aina sanonut, että sellainen vain ei voi toimia,
että joka ilta mentäisiin nukkumaan samaan aikaan. Jo kolmena neljästä
illasta on saatu jonkin laisia turhan suuria kolhuja häiritsemään
rutiinejamme, mutta tänään sitten sattui vähän suurempi tapaturma,
minulle. Sain sillä järkytettyä lapset kokonaan pois unitilasta juuri,
kun olimme aloittamassa unille meno seremoniaa varhennettuna.
lopulta pienten huolto ajeluitten jälkeen päästiin kiinni
iltarutiineihin. Mutta miespä päättikin taas vastustaa niitten
järjestelmällistä läpi vientiä. Siitä suutuin jo niin pahasti, että
olin lähdössä ulos ja antamassa miehen hoitaa sitten koko nukutuksen.
Mutta Oula tuli halaamaan ja pyytämään minua kanssaan kamariin. Joten
menin sitten. Pikku raasu kyseli matkalla, että joko se meni pois.
Tarkoitti varmaan isoa pipiä, mutta kerroin ainakin pahan vihan menneen
pois jo. Eikä juuri silloin enää sattunutkaan, kun varvasta oli
turrutettu.
Lopulta sain Oulan unille varsin pikaisesti ja
hän nukahti samaan aikaan kuin eilen, eli puoli kymmeneltä. Iivari itki
isin kanssa kamarissa, joten menin äkkiä sinne mammattelemaan
pikkuisenkin uneen. Sen jälkeen oli edessä illan kohokohta, eli se
valtaisa tikku poistettiin kynnen alta. Se muuten sattui.
Vielä pieni raportti päivän kulusta:
Aamulla nousi seitsemän aikaan sängystä oikein levännyt pieni poika. Ja
hyvin meni päivä aina sinne päiväuniaikaan asti. Mutta huonon
organisoinnin takia päiväunet viivästyivät vähän ja jo alkoi olla
kiukkua. Olin suunnitellut rajoittaa päiväunien kestoa, mutta Oula
heräsikin itse tasan tunnin unien jälkeen.
Turhan lyhyet ne
päiväunet kyllä olivat, koska kova väsymys iski illalla jo ennen
viittä. Mutta se voi johtua vielä tuosta flunssasta taikka jopa
päivällä olleesta vyöhyketerapia käsittelystä. Luulisi, että seki
unettaa lapsia.
Iivari nukkui kokopäivän oikein hyvin, kun sai olla liinassa. Muuten oli levoton.
perjantai, 22. heinäkuu 2005
Kommentit