No niin, minähän olen aina sanonut, että sellainen vain ei voi toimia, että joka ilta mentäisiin nukkumaan samaan aikaan. Jo kolmena neljästä illasta on saatu jonkin laisia turhan suuria kolhuja häiritsemään rutiinejamme, mutta tänään sitten sattui vähän suurempi tapaturma, minulle. Sain sillä järkytettyä lapset kokonaan pois unitilasta juuri, kun olimme aloittamassa unille meno seremoniaa varhennettuna.

lopulta pienten huolto ajeluitten jälkeen päästiin kiinni iltarutiineihin. Mutta miespä päättikin taas vastustaa niitten järjestelmällistä läpi vientiä. Siitä suutuin jo niin pahasti, että olin lähdössä ulos ja antamassa miehen hoitaa sitten koko nukutuksen. Mutta Oula tuli halaamaan ja pyytämään minua kanssaan kamariin. Joten menin sitten. Pikku raasu kyseli matkalla, että joko se meni pois. Tarkoitti varmaan isoa pipiä, mutta kerroin ainakin pahan vihan menneen pois jo. Eikä juuri silloin enää sattunutkaan, kun varvasta oli turrutettu.

Lopulta sain Oulan unille varsin pikaisesti ja hän nukahti samaan aikaan kuin eilen, eli puoli kymmeneltä. Iivari itki isin kanssa kamarissa, joten menin äkkiä sinne mammattelemaan pikkuisenkin uneen. Sen jälkeen oli edessä illan kohokohta, eli se valtaisa tikku poistettiin kynnen alta. Se muuten sattui.

Vielä pieni raportti päivän kulusta:
Aamulla nousi seitsemän aikaan sängystä oikein levännyt pieni poika. Ja hyvin meni päivä aina sinne päiväuniaikaan asti. Mutta huonon organisoinnin takia päiväunet viivästyivät vähän ja jo alkoi olla kiukkua. Olin suunnitellut rajoittaa päiväunien kestoa, mutta Oula heräsikin itse tasan tunnin unien jälkeen.

Turhan lyhyet ne päiväunet kyllä olivat, koska kova väsymys iski illalla jo ennen viittä. Mutta se voi johtua vielä tuosta flunssasta taikka jopa päivällä olleesta vyöhyketerapia käsittelystä. Luulisi, että seki unettaa lapsia.

Iivari nukkui kokopäivän oikein hyvin, kun sai olla liinassa. Muuten oli levoton.