Oli ihan kiva reissu. Vaikka suurin osa suunnitelluista tapaamisista kaatui tälläkin kertaa. Mutta nähtiin sentään muutama kaveria. Ja lapsetkin leikkivät kohtalaisen hienosti.

Iivari alkoi kävellä vähän enemmän, kun kävimme yksillä synttäreillä, jossa oli paljon lapsia. Mutta vähäistä se vieläkin on. Mutta sitten viimeisenä iltana päätti opetella tanssimaan jiveä. Kristiinan ja Markon jive tuntui jostakin syystä uppoavan pikkumieheen oikeen kunnolla, ja sitten piti tanssia itsekin. Hassun näköistä touhua, kun juuri ja juuri pysyy pystyssä, ja rokata täytyy.

Hienosti myös istui maassa nostelemassa jalkojaan. Ja erityisen huvittavaa oli äitin esittämät sivupotkut.

Nukkumispuoli meni oikein hyvin. Aluksi oli vähän hankalaa saada lapset asettumaan unille uudessa paikassa, ja uskomaan, että emme nuku yläkerrassa. Ainoat hankalat yöt olivat kuitenkin ne kaksi, jolloin Oula meni nukkumaan ihan yliväsyneenä, niinä öinä piti sitten itkeä välillä.

Iivari myös oppi kiipeämään tikkaita koko matkan ylös parvelle asti. Aika uskomaton suoritus minun mielestäni.

---

Kävimme myös homeopaatilla Iivarin kanssa. Näin äkkiseltään vaikuttaa, että kaikkia niitä oireita, mitä lääkkeen piti aluksi vaikuttaa, on tosiaan tullut. Voisihan näille muitakin selityksiä keksiä, mutta onhan se vähän epätodennäköistä, että näin monta vanhaa oiretta olisi muuten vain yhtäkkiä aktivoitunut. Nyt lähinnä toivon, että kovin montaa uutta ei enää löytyisi. Ja että katoaisivat äkkiä.