Lupaavasti alkanut viimeyö oli lopulta taas täysin kaootinen. Iivarilla tuntuu olevan nyt se kausi, jolloin iltaisin itkettää kaikki muu, paitsi sylisä kantelu. Ja lopulta Oula heräsi Iivarin itkuun, joka muuten muuttui nauruksi heti isoveikan avatessa silmänsä.
Niinpä
sitten taas vuorotellen kannoimme isin kanssa Iivaria ja toinen käytti
koko repertuaarin Oulan rauhoittelu keinoja. Koska poika huusi
haluavansa piirtää, keksin piirtää sormella hänen selkäänsä. se
rauhoitti niin hyvin, että poika jo lähes nukahti. Mutta viimehetkellä
havahtui taas johonkin. Isi onnistu samalla tempulla myös - lähes. Tätä
täytyy kyllä muistaa silti koittaa uudelleenkin.
Oltiipa
siinä jo puhuttu autolla ajelemisesta, ja Oula vähän alkoikin toivoa
autoajelua ja kotiin menemistä. Mutta sitten Iivari nukahti isin
kantoliinaan ja päätimme vielä koittaa saaha Oulan nukkumana. Kello
kävi jo uutta päivää kun itse pääsin nukkumaan.
Kommentit