Taas täällä Suomen mummulassa olemme saaneet rytmit niin sekaisin, että itkettää. Iivari on ruukannut nukahttaa kahdentoista jälkeen, nyt kyllä nukkuu, vaikka kello on vasta vähän yli yhdentoista. Illalla siis. Mutta voihan se olla, että nämä on vasta jotkut päiväunen rippeet.

Mutta Oula taas nukkuin pitkät päivä unet, kahdeksaan asti. Voi ei ja itku. Nyt hän tuolla vinkuu isi, että ei halua nukkua isin kanssa, vaan äitin pitäisi tulla. No kyllä minä kohta menenkin. Mutta kun nyt on joku kausi, että 24h kiinni äitissä on ainun mikä kelpaa, niin tekisi mieleni sysätä osa siitä ajasta isillekin. Ja kun täällä olisis tarjolla mummun, vaarin ja tätienkin seuraa, mutta ei.

Useana aamuna olemme nukkuneet hävyttömän pitkään, puolikahteentoista eilen. Tännään piti nousta aiemmin, koska halusin ajoissa varata ajan lääkäriin turtunutta jalkaani näyttämään. Ehkä se auttaa Iivarin uniin. On siis ehkä ruvettava vain vääntymään aamulla sängystä ajoissa, vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Aiemminkin olemme vääntäneet rytmiä paikoilleen pitämällä aamuheräämiset tunnin sisällä.