Olimme tänään pakkaamassa kotia. Oula jäi mummulaan. Päiväunien aikaan pojalle oli tullut kova ikävä, mutta ei suinkaan äitiä, vaan Iivaria. Oli tuntunut, ettei voi mitenkään nukkua ilman velipoikaa. Ja miksi vauvan pittää olla mukana pakkaamassa, voisivatjan isi ja äiti pakata kahdestaan?

Illalla käytin taas nukuttamis konsteista niitä vähän rajumpia, eli Oula sai mennä yksin patjalle, kunnes rauhoittui unille. Lopulta nukahti, kun sai ottaa Iivarin kainaloon. Niin ihania pieniä miehiä!

Eilen toin ruoka tavaroita mummulle meiltä. Oula sanoi, että ei anneta niitä mummulle, mitä me sitten syödään. Samoten shampoo pullosta sanoi, että otammehan sen mukaan sitten, kun lähdemme. Sama juttu oli jo aiemmin, kun puin Iivarille liian pienen haalarin nukelle. Niin ei saa tehdä, kun se on Iivarin. Ja Oula riisui sen nukelta pois. En taida tohtis mainita, että aioin myydä yhden kantoliinan pois...