lauantai, 17. heinäkuu 2010

Har jag en blogg???

 Jag brukar inte skriva så himla ofta på min blogg. Det kan bero på den här nya format vuodatus har. Jag lärde aldrig att använda det bra. Jag har ju uppdaterat min andra blog då och då. Men jag minns inte lösenord på den där bloggen just nu....

Vi har varit borta, som vi så ofta är. Men nu hade vi världens överraskning när vi kom hem. Det stod stort paket på köksbordet och det hade vi fått från Legoland! Det innehöll ett spel som vi fick testa. Jätte kul var det. Den enda problem var att Oula ville öppna paketen genast och klockan var redan ett på natten. Jag var rädd att han skulle tappa bort delar i den där röra vi hade när jag hade tommat bilar.

Spelet var faktikst lite besvikelse, alla andra på katalogen såg mycket mera lockande ut. Men tärningen var den bästa jag har nånsin provat, mjuk på kanterna. Jag ska använda den på alla andra spel vi har! Och kanske kan jag bygga nån spennande spel av mina legos som jag har här hemma. Jag har nog bara takbrickar, så det kan bli lite svårt....

sunnuntai, 1. helmikuu 2009

Se kissa, joka putosi

 

Istuin eilen tuntikaupalla kielioppiluenneoilla. Opimme, mitä eroa sillä on missä aikamuodossa kissa putoaa parvekkeelta (Näimme kissan, joka putosi parvekkeelta. >< Näimme kissan, joka oli puonnut parvekkeelta.) Lopulta kurssikaveri totesimme, että olipa hankala kissa, olis nytt vain pysynyt siellä parvekkeella. Ihmiset saisivat pitää parempaa huolta kissoistaan, etteivät tuolla tavalla putoilisi parvekkeilta tuottaen päänvaivaa viattomille opiskelijoille.

 

Tuskaililin sitten puoliääneen opiskeltavien aikamuotojen määrää, ei kait missään muussa kielessä verbi taivu yli viiteenkymmeneen eri muotoon? Ja kun vielä pitäisi aina osata käyttää sopivaa muotoa oikeassa paikassa. Kurssikaveri kuuli jupinani ja totesi, että eikös teillä suomessakin ole yhtä paljon aikamuotoja. No ei sentään, suomenkielen hankaluus on ihan toisaalla, eikä meillä sitä paitsi kissat putoile parvekkeilta. Ehkä se johtuu kylmemmästä ilmastosta, kun parvekkeet ovat lasitettuja pysyvät kissaparat tallessa, toisin kuin tuolla etelän maissa, missä aurinkoisilta parvekkeilta on hyvä putoilla.

perjantai, 22. elokuu 2008

Syksy

Eilen kuulin, että saisin töitä muutamaksi viikoksi koulun keitiöltä. Ja sitte vähän ajan päästä tuli lopulta se ilmoitus, että pääsin sittenkin opiskelemaan. Eli nyt olisi syksyksi hommia riittävästi. Ensi viikolla pojat aloittavat koulun, ja minä menen katsomaan sitä keittiötä. Ja mies on tietenkin työmatkalla viikon. Omat opintoni aloitan vasta vähän myöhemmin syksyllä.

Nukkumisista meille kuuluu sellaista, että poikia ei tahdo saada aivan suosiolla sänkyyn nykyisin. Ja koitamme välillä saada Oulaa omaan sänkyynsä. Nyt on parina yönä nukkunut siellä osan yötä, pienen lahjonnan siivittämänä. Eilen lupasin pienen palkinnon, jos nukkuu yön sielä omassa sängyssään. On kuitenki sovittu, että sinne nostetaan, kun on ensin nukahtanut minun viereen. Taas yöllä Oula kuitenkin itki, ja isi nosti hänet takaisin alas. Mutta aamullapa heti kömpiki takaisin yläsänkyynsä. Kyseli sitten minulta, että saako nyt pienen palkinnon, kun meni ihan itse omaan sänkyynsä takaisin. No sai toki, pari suklaa palaa.

Lisäksi meillä on alettu hirveästi odottaa eskarin alkua. Oula keksi eilen, että hän tarvii puhtaan vihon, koulua varten. Selitin, että koulusta saa. Tietysti tätä informaatiota piti epäillä, mutta kun vetosin siihen, että talvella opetin kouluila, ja näin, että oppilaat saa vihkonsa sieltä. Mutta ostettiinpa tänään kuitenkin uusi vihko. Ja isi toi töistä tullesaan mahdottoman hienon repun! Sitäkin on jo odoteltu. Pikkuveli oli kyllä nyt hieman pettynyt, vaikka hän onkin ilmoittanut, ettei lähde tarhaan tänä syksynä. Tai kyllä, jos saa mennä myös eskariin. Tännään sitten yhtäkkiä sanoikin, eikö me jo mennä, nyt hänki haluaisi kouluun.

keskiviikko, 11. kesäkuu 2008

Sivupohja viimeinkin korjattu!

Kyllä se kestikin!
Aion joskus tätä vielä tästä vaihtaa taikka parannella, mutta olkoon nyt näin, kait tämä sen rikkoontuneen voittaa.

Pojat ovat nykyisin ihan mahdottoman innokkaita pelaamaan afrikan tähteä. Mutta Iivarilla on vielä vähän hankalaa pysyä säännöissä ja semmosisa muisa ikävisä jutuisa. Erityisesti ne rosvot ovat tosi inhottavia, eihän pienen rahoja saa viedä. Yhtenä iltana isoveli sanoi, että se rosvo ei nähnyt sinua ja veikin äidin rahat. Että niin olinkin sitten minä yhtäkkiä rahaton. Tännään pelatessa Iivari sanoi, että hän pistää rosvon vankilaan, pong pum pätks, niin se ei vie hänen rahoja.

Meidän peli on aivan loistava kirppari löytö. Kiitos vaarille siitä!

1636098.jpg

torstai, 6. maaliskuu 2008

Ikävä aamu

Lasten isovanhemmat lähtivät eilen kotiinpäin. Meillä onkin ollut vieraita, kun ensin pistäytyi Suomen vaari ja heti perään tuli Hollannin mummu ja vaari. Suomen mummu ei päässyt, harmi, mutta jääpähän jotakin odotettavaa kevääksi, jos sitten pääsisi mumukin.

Eilinen oli vähän surkupäivä, Iivari murehti, että kun koirakin taas lähti mummum ja vaarin mukaan. Oula harvoin kommentoi surkuaan ja ikäväänsä, mutta käyttytyminen kyllä kertoo murehtimisesta. Tänä aamuna kuitenki ensimmäiseksi sanoi minulle, että on niin ikävä. On aina niin ikävä herätä ensimmäinen aamu, kun ne evat menneet. Ja tottahan se on. Ja kyllä tuntuu pahalta koittaa vastailla lapsen/lasten, kysymyksiin, miksi me asumme näin kaukana. Miten selittää nämä työasiat. Toisaalta Oula varsinki näyttää nykyään viihtyvän täällä, jutut ovat selvästi vaihtuneet siitä, että jos me muuteittaisiin mummun ja vaarin luokse. Nyt voisivat mummu(t) ja vaari(t) muuttaa tänne. Meillä on iso talo, ylhäällä voi asua muita... Ja onhan tässä kylällä taloja...

Sitte Oula selitti, että me ei ikinä muuteta erilleen. Pysytään koko perhe yhdessä, Aina. Sanoin, että teettekö te sitte lapsiani. "No ei, mehän ollaan molemmat poikia!" Selvä tämä. Mutta minä en sitten vissiin koskaan saakaan lapsen lapsia. Tähän Oula ehdotti, että voinhan minä tehdä ne itse. Vähän ajan miettimisen jälkeen kuitenkin sanoi, että otetaan meille toinenki pupu, Suomesta.

Tulevaisuus on siis selvänä. Ja mitäpä sitä, itsehän voisi aina muuttaa poikiensa mukana. Mutta mitähän ne pojat siihen sanovat 20v päästä. Tai jo 15v, kamalaa!