Kumma miten sitä törmää vuosien jälkeen samoihin vanhoihin juttuihin. Reilu kymmenen vuotta sitten meillä oli opiskelukaverin kanssa jonkin lainen vampyyri"leikki". Olin sen jo itse unohtanut, kun tytöt taas kaivoivat sen esille polttareilleni muutama vuosi sitten.

Ja nyt taas. Tänä aamuna minulta jo kysyttiin, mistäs olinkaan kotoisin, Transylvaniastako se oli. Ja eilen keskusteltiin jotakin auringonvalon sattumisesta silmiin, vaikka kuin oli pilvinen sää.

---

Iivari on oppinut sanomaan vastaan minulle. Järkyttävää. Eilen kielsin menemästä uunille, kun se on kuuma. Poika kääntyi minuun päin ja äkäisesti suurella suulla selitti jotakin. Sanoja emme vielä ymmärtäneet, millään kielellä, mutta viesti tuli selväksi. Ei sitten kuitenkaan enää mennyt uunille. Ehkä sanoikin, että et sitten kuukausi sitten viitsinyt varoittaa kuumuudesta.

---

Kaverin neli vuotias on taitava kirjoittamaan. Oli jopa kirjoittanut oman nimensä takaperin. Minä sitten ihastelin taitoja. Kaveri sanoi, että ei sentään kirjoita kuin tuttuja sanoja. Minä sanoin, että no, ei meillä Oula kirjoita vielä tuttuajakaan, enkä nyt oikein häävisti osaa itsekään. Kaveri siihen sitten, että etkä näemmä edes mallista.

Seuraavaksi kuivailinkin sitten tyrskeitä näytöltä.