Eilen mies ajoi pakettiautolla muuttokuorman kanssa mummulaan, minä poikien kanssa pikkuautolla perässä. Matkaa on n. 85 km. Ja tästä matkasta Iivari itki 80km, viimeiset 5 hän nukkui.

Jossain vaiheesa aloin jo olla hermoraunio ja teki mieli huutaa, että nyt suu kiinni ja hilijaa. Mutta koitin vain keskittyä pitämään auton tiellä. Kahdesti pysähdyimmekin, ensimmäisellä pysähdyksellä Iivari oli tyytyväinen, kun sai tissiä ja isikin tuli meidän autoon juttelemaan pojulle. Mutta kun käynnistin auton, itku alkoi. Ja toinen pysähdyskään ei auttanut, ei tissittely, vaipan vaihto eikä edes sylissä kantaminen.

Oula suhtautui asiaan tyynesti, pyysi minua laulamaan auto laulua, lauloi itse, ja lauleli: "Iivari, Iivaarii, kohta ollaan mummulaassaaa". Kerran tosin ärjyimme yhdestä keksitä Oulankin kanssa.

Illala perillä mummulassa Iivari oli väsynyt mutta onnellinen, kun olimme perillä. Nukkui yönkin heräämättä, taisi yliväsyä kokonaan reppana. Mitenkähän sitten se varsinainen muuttomatka?

Ihmettelin myö, miten yhtään meidän perhettä isompi, tai edes tämän kokoinen, voi laittaa ruokaa riittäviä määriä. Kun mikään normaali kattila ei tunnu riittävän. Saati uunivuoka. Ja meistä ruokaa syö kuitenkin vasta kolme ja Oulakin on aika vähä ruokainen. Miten sitten, kun pojatkin syövät isonmiehen annoksia. Auttakaa nyt hyvät ihmiset! Millä esimerkiksi Kotikaruselli kokkaa?