Aamulla lähes 12h unien jälkeen Oula nousi ylös aivan väsyneenä ja
kiukkuisena. Aamupuuro kyllä helpotti pahaa tuulta joksikin aikaa, eli
ilmeisesti pojalla oli myös nälkä. Eilen hän olikin liian väsynyt
syömään kunnolla iltapalaa. Eli meidän unirytmeissä on kyllä vielä
säätämistä.
Ensimmäinen yritys mennä päiväunille ei onnistunut, vaikka sängylle
menimme Oulan pyynnöstä. Lopulta kymmenen aikaan sain molemmat pojat
mammalle yhtäaikaa ja uni tuli isomman silmiin kohtuullisen helposti.
Ja lopulta pienemmänkin, ja sitten nukuin jo minäkin. Ihanat unet.
Vaikka olisi minun tehnyt mieli lähteä sille autonukutusajelullekin.
Mutta hyvä näin. Ajellahan voi muutenkin.
Mietin tuossa, pitäsikö päiväunille menoonkin ottaa rutiinit mukaan.
Joko samat kuin iltaunille, taikka sitten eritavalla sovelletut.
Viitsisikö sitä lasta kiusata hampaanpesulla täsäki vaiheesa päivää?
Toinen parantamisen vara nukuttamisessa on kyllä minun oma
pitkäjänteisyyteni. Hermoilen liian pian, etteikö nämä nuku, eikä siinä
kyllä voi pojatkaan sitten rennosti nukahtaa.
Rutiinien tärkeyteen olen alkanut uskomaan entistä enempi, mutta usko
tiettyyn nukkumaanmenoaikaan alkaa horjumaa. Mutta tuskin se pahaksi
on, eli pidetään nyt suunnitelma tälläisena kuin se on. Elokuun toiseen
viikkoon asti ainakin, sitten minulla on iltamenoja viikon ajan.
Mitähän se mahtaa tehdäkään poikien unille?
torstai, 21. heinäkuu 2005
Kommentit