Eilinen vierailun peruminen harmittaa niin, että pyörii mielessä edelleen. Ajattelin, että olenkohan tehnyt suurenkin kulttuurimokan, kun tavallaan kutsuin itseni (ja lapseni) kylään. Kun tarkemmin mietin, niin oikeastaan aina se olen ollut minä, joka on puhunut siitä, että pitäisi käydä, puolin ja toisin. Naapurin täti on ollut enempi myöntelevällä kannalla. Ehkä tähän täkäläiseen kulttuuriin ei tosiaankaan sovi näin tunkeileva käytös.

Nyt aion tunkeutua kuitenkin pihan toiseen taloon aamupalalle, siellä asukkaat eivät olekaan ruotsalaisia.