Kavelin mummulasta isomummulaan juuri koulujen ruokatunnin paattymisen
aikan. Aidit ja isat toivat lapsiaan takaisin kouluun. Suurin osa
lapsista menee viela ruokatauolla kotiin syomaan. Mies kertoi, etta
ennen se oli ainut vaihtoehto, mutta nykyaan on jarjestetty ruokailu
koululla lapsille, joita kukaan ei tule hakemaan. Mutta kylla taalla
viela on suhteellisen paljon kotiaiteja, tai sitten aiti, tai molemmat
vanhemmat, tekevat lyhennettya tyoviikkoa.
Vaistelimme pyorailevaa lapsilaumaa kavelykadulla, taalla ei saa
kavelykadulla pyorailla minkaan ikaiset, mutta sen saa toki ylittaa,
etta paasee koulun pihaan. Mies ihmetteli, etta saavatko lapset nykyaan
tulla pyorilla kouluun. Se oli kiellettya, kun han oli koulussa. Vain
kylan ulkopuolelta tulevat saivat tulla pyorilla. Muuten pyorat
olisivat vieneet liikaa leikkimistilaa pihasta. Minun mielestani yha
yllattavan monet tulevat kavelemalla. Myos vanhemmat kyyditsevat pyoran
tarakalla yllattavan isoja muksuja. Taalla saa pyoriin istuimia
isoillekin lapsille.
Nakymia miehenisovanhempien talon edesta.
Kavellessa mietin, etta kyllahan tallaisessa kylassa voisi asuakin, jos
vain olisi varaa taloon, jossa on edes jonkin verran omaa pihaa. Tai
sitten olisi saatava asunto jonka takapihan takana sattuu olemaan
leikkikentta, kuten miehen isovanhemmilla.
Tama kuva on otettu wipwap kiikusta. Iivari nukkuu karryissa isoisovanhempien takapihan portilla.
Ajelimme myos katsomaan entista asuinkylaamme. Kauniita maisemia matkalta.
Valtavan pusikon takana on entinen talomme. Entiset naapurit
valittivat, etta uusi omistaja ei keraa koiran kakkoja eika leikkaa
pensaitaan. Naapuri oli itse ne leikannut pari kertaa kesalla kadun
paalta.
Salkoruusu marraskuun illassa (kylla se on tosiaan ulkona).
perjantai, 4. marraskuu 2005
Kommentit