Sen kunniaksi, että Iivari kävi eilen täkäläisessä neuvolassa kirjoitan vihdoin sen lupaamani neuvola-aiheisen blogauksen. Tämä keskittyy nyt ainakin pääosin äitiysneuvolaan.

Alankomaissa on virallisesti kiellettyä punnita odottajia. Se saattaa lisätä äitien lihottamista tai laihduttamista raskausaikana, jos massa ei nousekaan sopivasti. Suomessahan monet kätilöt taitavat suorastaan suositella sitä, että käyrillä pitäisi kulkea.

Tosiasiassa minut kyllä punnittiin toisessa paikassa jossa kävin, joka kerta.

Purkkiin ei tarvitse pissata rutiinisti joka kerta, eikä kertaakaan, ellei siihen ole jotain erityistä syytä. Minä toimitin kerran pissanäytteen tulehdusepäilyn takia, kun supisteli kovasti.

Itse kun ihmettelin, miksei sokereita ja varsinkin valkuaisia seurata, sain selityksen, että se on todettu turhaksi. Suunnilleen kaikilla odottajilla on pissassa sokeria, ja raskausdiabetes on lopulta yhtä yleinen niillä, joilla sokeria ei ole. Sokeria valvotaan vain verikokeella ja sikiön kasvun perustella.

Valkuaisaineitten testaamisesta taas oli juttua ihan yhdessä esitteessä, eli ilmeisesti sen poistaminen on aika uusi juttu. Mutta sekin on todettu, että raskausmyrkytyksen löytämiseksi riittää verenpaineen seuranta. Jos verenpaine nousee, tutkitaan onko pissassa valkuaista. Asiaa on tutkittu ja kartoitettu ja huomattu, että pelkkä verenpaineen seuranta antaa yhtä luotettavan tuloksen.

Kohdun koko tutkitaan pelkästään koittelemalla, ei mittanauhalla mittaamalla. Tämä oli tietysti pettymys minulle. Olisin halunnut päästä leuhkimaan mahani isolla koolla ihan numeroina, kun eihän se kuvassa niin vaikuttavalta näyttänyt. Eihän se tosin niihin mittoihin kasvanutkaan, kun ensimmäisellä kerralla.

Ehkä merkittävin ero oli, että odottavaa äitiä pidettiin ajattelevana ja täysijärkisenä ihmisenä. Missään vaiheessa en törmännyt siihen asenteeseen, että et itse tiedä omaa parastasi, vaan me keromme sen sinulle. Edes raskauden aikaiseen imetykseen ei puututtu millään lailla. Muutenkin ehkä kansanomaisiin uskomuksiin uskotaan vähemmän, kuin suomalaisessa neuvola systeemissä.

Neuvola systeemi ei ole mitenkään yhteneväinen koko maassa. Ensimmäisessä asuinpaikassa kävin oikein neuvolassa, mutta monissa paikoissa ei ole erillistä äitiysneuvolaa. Toinen asuinpaikka oli pieni kylä kahden vähän isomman kylän välissä, joten neuvolana toimi oma lääkäri. Sen sai valita, kummassa isommassa kylässä asioi lääkärissä.

Alueella oli juuri pari vuotta sitten kielletty kotisynnytykset, mutta siihen asti omalääkärini oli myös hoitanut alueen synnytykset.

Synnytys käytäntöön en päässyt tutustumaan henkilökohtaisesti. Siihen törmäsin kyllä heti ensimmäisellä käynnillä, että suomalaista synnytyssysteemiä eivät juuri arvostaneet. Kaikki ensimmäisen synnytykseni ongelmat olivat kuulema tyypillisiä epiduraalista johtuvia hankaluuksia.

Se oli outoa, että sisätutkimusta ei tehty kertaakaan. Muutenkaan ne neuvolassa asioivat odottajat eivät ilmeisesti käy kertaakaan lääkärin tarkastuksessa.

Supistuksiin suhtauduttiin myös aika lailla rennommin, kuin suomessa. Ja se onkin perusteltua ihan Suomessakin kerrotun uusimman tiedon mukaan. Ennenaikaisia synnytyksiä kun on ihan yhtä paljo niillä, joilla supistuksia ei ole kuin niillä, joilla supistelee kovasti jo varhain.

Raskauskurssia kävin vajaan puolikkaan kurssin verran. Ehdin oppia synnytyshengityksen. Suomalainen kätilö siten kielsi sitä käyttämästä. Mieli teki ilmoittaa hänelle, että minähän hengitän ihan niinkuin haluan, mutta päätin sitten kuitenkin keskittyä siihen itse hengittämiseen. Muuten kyllä sairaala ja kätilöt saivatkin kuulla jyrkät mielipiteeni, jos toimivat vastoin niitä. Mutta synnytystarina jätetään hamaan tulevaisuuteen. Kurssin suurin anti oli ehkä kuitenkin muualla, kuin itse synnytyshengityksessä. Ainakin jälkisupistuksiin sain hyvät ohjeet.

Se on kuitenkin sanottava, että muutettuamme Suomeen, minulla ehti olla kolme kätilöä neuvolassa, eikä heidän toiminnassaan ollut moittimista, vaikka en edes salannut imettäväni esikoista. Tosin purkkiin piti pissata, mutta päätin sen tehdä mukisematta sen kaksi kertaa, mutta jos jotakin huomautettavaa olisi ollut, niin siitä olisi voinut syntyä käden vääntöä.