Oula heräsi toissayönä kolmen aikaan itkemään: "mitä me nyt tehdään, pallo meni massuun". Sai sitten selitettyä, että kyseessä oli lähes pingispallon kokoinen vaaleanpunainen pallo. Eli tuskin oli oikeasti mennyt massuun. Mutta itki vain, että se meni massuun, mitä nyt tehdään. Koitimme isin kanssa selittää, että kyllä se pallo tulee sieltä sitten pois. Samalla isi kävi kaivelemassa lelulaatikoita, jos pallo sattuisi löytymään. Mutta eipä sitä löytynyt. Ja Oula itki, että pallo ei voi tulla pyllystä pois, kun on pöksyt jalassa. Ja hän ei halua, että pallo tulee kakan mukana.

Lopulta poika onneksi nukahti. Eikä aamulla kysellyt palloa. Eikä koko päivänä, eikä seuraavana yönäkään. Ajattelimme koko episodin unohtuneen.

Tänä aamuna isi löysi pallon, kun me olimme ammeessa poikien kanssa. Heitti pallon sinne. Oula huomasi sen vasta siinä vieressään uimassa. Ja alkoi heti kertoa, kuinka se tuli hänen pyllystä nyt ulos. Ihmetteli hieman, ettei ollut edes huomannut kun se tuli.

---
Itse olen taas joka aamu hieman edellis aamua väsyneempi. Tosin Oula yski viimeyönä jo selvästi vähempi, uneksi tosin normaalia enemmän. Iivari itki pitkään jossain vaiheessa, ennen kuin tajusin rauhoittelevani väärää lasta.