Mistähän se johtuu, että lähes ympäri Eurooppaa ihimisillä tuntuu olevan käsitys, että Ruotsi on jonkinlainen unelmamaa. Erityisesti tämä on vallalla Suomessa, tietysti rinnakkaisena sille, että rakas vihollinen nähdään kammotuksena.

Itse olin hieman järkyttynyt, kun tajusin, että täällä ei saa juuri minkään laista kotihoidentukea. Töihin tulisi mennä. Mutta toisaalta, sitähän sosiaalidemokraatit turhan innokkaasti ajavat kaikkialla, että naisilla on oltava yhtäläinen oikeus käydä töissä kuin miehillä. Ihmeellinen tämä ns. oikeus, kun minusta se näyttää enemmänki pakolta. Sitten olin lujasti siinä uskossa, että maassa, jossa maksetaan varmasti maailman suurimmat verot, saa jotakin niiden vastineeksikin. Kyllä täällä sitten kelpaa, kun ei tarvi jonotella terveyskeskukseen kuten Suomessa, saati jäädä kokonaan hoidotta. Ja hammaslääkärille tietenki pääsee hyvin.

Ensimmäinen kokemukseni oli päivystys käynti isossa sairaalassa. Se olikin tosi rohkaiseva kokemus, ei tuntien jonotuksia, vaikka kyllä siellä silti aikaa tuhraantui kummasti. Hinta oli jotakuinkin samaa luokkaa kuin Suomessa, hieman kalliimpi, kuten kaikki täällä.

Seuraava kokemus oli lastenneuvola, josta ei myöskään ole mitään valittamista. Päinvastoin. Tosin aika hyvät kokemukset olen vastaavasta laitoksesta saanut joka maassa.

Sitten tulikin taas tarvetta päästä lääkäriin ja karmea totuus valkeni: terveydenhuolto ei toimi täällä lainkaan. Lääkäriin ei pääse ihan vähällä, ainoastan terveydenhoitajalle voi päästä, mutta useimmiten joutuu tyytymään puhelinneuvontaan. Tosin sinnekin piti soitella kaksi päivää. Tämän kokemuksen sain tilanteessa, jossa olin niin sairas, että kun olin vihdoin päässyt kuitenkin verikokeeseen, minut passitettiin kiireesti lääkäriin.

Tämä nyt ei ollut varsinainen blogauksen aihe, vaan tämän maan kumma takapajuisuun joskus kaikin puolin. Eletäänkö täällä edelleen maailmansotien välistä aikaa? Eihän se nyt ihan jokapäiväisesssä elämässä näy, mutta eilen meidät yllätti vakuutusyhtiön kirje:

193556.jpg

Tietysti Iivar tarvii tuollaisen kyltin nyt säilyteltäväksi siltä varalta, että menee joskus armeijaan, taikka yllättäin iskee tänne sotatila.

Älkääkä nyt vain alkako väittämään, että muuallaki tuollaisia vielä lähetellään vauvoille! Ei meidän perheeseen ole kyllä missään muussa maassa tuollaisia toimitettu. Tai voihan se olla, että uusi porvarihallitus on jo saanut välit johonki suur- tai pienvaltaan kiristymään niin, että sota on tulossa.

Taikka itseasiassa, entinen hallitus on pelännyt uuden saavan sota- taikka muun kriisitilan heti aikaiseksi.

En minä sillä, että kaikesta täällä valittaisin. viihdyn hyvin, enkä ikävöi Suomeen. Jonnekkin muualle ehkä. Ehkä jotkut asiat ovat jopa paremmin. Mutta joskus tämä ikuisten rastiruutujen luvattu maa ihmetyttää.

_ Muumi, kä?