Oli synkkä ja myrskyinen yö. Tai oikeastaan vasta ilta. Olimme matkalla laiuvalla Suomeen. En oikein pidä laivalla olemisesta, varsinkaan jos vähänkään tuulee, saati jos tuulee myrskyämällä. Paha olo minulle ei siitä ole koskaan aiemmin tullut, kunhan pelottaa. Tällä kertaa laiva kuitenkin ei vain heilunut, vaan pyöritti aika ikävän tuntoisesti.

Siinä kun tuskastelin, että miksi olemmekaan tulleet laivalle, pantiin siellä päälle elokuva. Lord of the Rings, eli ei alkuunkaan lapsille sopivaa katseltavaa. Lähdimme etsimään paikkaa jossa elokuva ei näkyisi. Mutta sellaistapa ei meinannut löytyä. Laivan henkilökunta kuitenkin sammutti yhden ruuduista alakerrassa, mutta siinä vaiheessa ilmeni, että elokuvan äänet kuuluvat keskusradiosta niin, että niitä ei saa kuulumattomaksi missään kolkassa laivaa. Ja eikös palotavien äänine kuuluminen näkemättä tapahtumia ole lapsista kaikkein pelottavinta? Eihän tällainen toiminta voi olla edes laillista.

Lopulta ravintolasta löytyi yksi kulma, jonne äänet eivät kuuluneet kovin voimakkaasti. Majoituimme sitten sinne, eli hyvästi istumasalongin löhö tuolit. Onneksi meillä oli mukana kannettava tietokone, josta löytyin smurffi hittejä kuunneltavaksi, tai siis peittämään elokuvan ääniä.

Siinä vaiheessa minulle alkoi tulla jo huono-olo. Onneksi mies lähti kyselemään keittiöltä inkivääriä. Hän sai sitä, ja sekoitin sen päärynämehuun. Tässä vaiheessa miehellekin tuli huono-olo. Hän on merimatkustellut paljon pienemmilläkin laivoilla tosi pahassa kelissä, eikä ikinä aiemmin ole voinut huonosti. Tekemäni inkivääri juoma kuitenki auttoi tehokkaasti, ja oma paha oloni häipyi kokonaan, miehelle jäi vähän heikotusta.

Naapuripöydän pojat oksensivat ja Oula käänsi tuolinsa katsomoksi tälle suurelle toiminta tapahtumalle. Meidän poikia ei keinutus hetkauttanut.

Lopulta neljä tuntia oli kulunut ja pääsimme maihin. Edessä oli tosin parin tunnin odotus öisessä kaupungissa, jossa juuri mikään paikka ei ole auki. Taksikuski vei meidän 24h huoltoasemalle, suositteli sitä suhteellisen rauhallisena paikkana. Ja se olikin ihan käypä paikka. Oula nukkui koko ajan turvaistuiomessaan, mutta Iivari jutteli naapuripöydän teinitytöille. Kyllä sitä taas tunsi itsensä kammomamaksi, kun tällä tavalla lapsia roikottaa pitkin öitä maailmalla.

Viimeinen osuus linja-autossa meni mukavasti, oli tilaa ja rauhallista. Pojat enimmäkseen nukuivat. Perillä meitä odotti oma auto ja valmis peti. Parin tunnin unien jälkeen matka miehen työpaikalle sujui sitten helposti.

Miehen ollessa töissä, kävimme poikien kanssa kaverin perhen luona. Ja toinen kaveri ilmoitte heidänkin olevan samassa kaupungissa käymässä. He muuttivat Saksaan vähän ennenkuin me Ruotsiin. Oli kiva tavata heitä. Myöhemmin Oula kertoili vaarille, että kävimme Saksassa. No mitäs muuta hän olisikaan voinut olettaa, kun olemme pitkään puhuneet ystäväperheen muuttaneen Saksaan, ja nyt kävimme heillä.

15769.jpg