Juuri sain lueskeltua, kuinka tärkeät päiväunet ovatkaan monille lapsille tässä 3v iässä, ja vielä vanhempanakin. Yöunetkin ovat monesti rauhallisemmat, kun lapsi ei ole yliväsynyt. Ja lisäksi uutena ajtatuksena oli se, että pidempi yöuni ei välttämättä korvaakaan päiväunia, koska unenvaiheet ovat niissä erilaiset. Tietysti aina on lapsia, joilla unen tarve on jo paljon pienempi. Ja olen nähnyt myös, että joillakin yöunille meno toimii vain, jos päiväunia ei nukuta. Mutta meillä kyllä näyttää ehdottomasti olevan tarve päiväunille.

Mutta kuinka ollakaan, kahteen päivään ei ole niitä unia saatu kunnolla. Oula on nukahtanut autoon puolessavälissä mummulan matkaa ja silloin ehtii nukkua vain puoli tuntia. Siitä ajasta sanottiinkin, että se on lapsille liian vähän. Sen kyllä voin allekirjoittaa meidän pojan kohdalla. Illat ovat sitten olleet levottomia syystä ja toisesta (kesävieraita ramppaa edelleen) ja öisin Oula heräilee taas paljon enemmän kuin yleensä. Kun olen tarkkaillut asiaa, sillä näyttää olevan selvä yhteys liian vähäisiin päiväuniin.

Eilen jäi sitten tanssitunnille pääsemättä. Liikaa kaikke muuta toimintaa ja väsyneitä pikkumiehiä. Ja jopa puute autosta, vaikka niitä on perheessä taas kaksi tätä nykyä. Miten se voi edes olla mahdollista? Ja siitä tietysti mökötän vieläkin miehelle, vaikka ei kait se hänen vikansa ollut, että kaikki meni niinkuin meni.

Käytin nimittäin Oulaa lääkärissä vihdoinkin. Sai auton parkkiin juuri, kun olisi jo pitänyt olla lääkärissä perilla. Ja tietenkin parkkimittari ei huoli kruunuja, vaan pakko oli jostakin kaivaa joku eurosentti.

Seuraavaksi huomasin, ettei Oulalla ole kenkiä mukana lainkaan. Isi ja vaari olivat lapset laittaneet autoon. Ja eihän juuri liianlyhyiltä unilta herännyt lapsi halunnut kävellä avojaloin kaupungilla. Joten äiti kantamaan. Eihän siinä muuten mitään, muta kun Iivarikin oli mukana kantoliinassa. Enkä siinä kiireessä halunnut ruveta ensimmäistä kertaa harjoittelemaan Iivarin asentamista selkäpuolelle.

Käynti meni lopulta kaikkiaan ihan hyvin. Verikokeita piti odottaa harmillisen kauan, mutta kyllä Oula reippaasti kesti pistämisen, vaikka kyllähän se itketti. Sen jälkeen ostettiin vähän suklaata ja lähdettiin taasen raahautumaan autoon.