Blogia Jouluaattona kävi pukki. Lapset vähä jännäsivät, ja aluksi Oula yritti mennä hakemaan lahjaansa Iivarin seläntakana. Mutta Iivari ei halunnut mennä lähellekään pukkia. Onnekis Oulan jännitys loppu pian. Ja lopulta, ehkä vähän epähuomiossa, Iivarikin haki itse yhden paketin. Yöllä Oula uneksi ja itki, että haluaa nukkua äitin ja isin kanssa. Koitin sanoa, että niinhän sinä nukutkin. Lopulta höpisi unissaa, että pidä äiti sinä tätä pakettia. Lupasin pitää, ja niin poika jatkoi uniaan. Ilmeisen jännittävä tapahtuma. Sitten matkustettiin taas vaihteeksi, Suomesta kodin kautta Alankomaihin. Meillä on kyllä aivan valtavan hyvät lapset matkustamaan. Tietysti tottumuksella ja autoon hankitulla laitteistolla on oma osansa, mutta kyllä se varmaan on osin myös geeneissä, taikka puhdasta sattumaa. Täydet pisteet tälläkertaa matkustamisreippaudesta myös vanhemmille! Nuorempi herra on oppinut puhumaan. Ei voi kun ihmetellä sitä jutun määrää. Ei esikoinen samanikäisenä vielä jutustellut nuin selvästi, kovasti ja jopa 3 sanaisia lauseita. Pääasiallinen jutustelu kieli on vielä Suomi, vaikka nyt täällä hollanninmummun kanssa leikkiessä on muutkin sanat lisääntyneet. Ja se ihan ensimmäinen ruotsin kielinen “titta” on yhä edelleen käytössä. Oula puhuu Iivarille pääsääntöisesti ruotsia. Ja kaikki isonveljen sanoma pitää toistaa perässä. Tänään Iivari oli tissillä ja otti käteensä leikkikalan. Sanoin, että saako kalakin tissiä. Ja saihan se: poika toi kalan tissille, sanoin nam nam nam. Ja sitten “nuin” ja laittoi kalan pois ja otti itse tissiä.