Olen aina jaksanut ihmetellä, miten erilaisia veljekset voivat olla. Ehkä se tuntui vielä hullummalta, kun meidän pojat olivat pienenä niin samannäköisiä, kuin kopioita, mutta luonteeltaan ovat ihan vastakohtia.
Ihmettelin tätä ääneen joskus pian 2v sitten, ja pari ihmistä mainitsi aina, että lapset ovat yksilöitä. Hauskaa on, että muutaman viikon kuluttua juuri nämä kaksi ihmistä ihmettelivät ääneen, miten pojat voivatkin olla niin vastakohdat toisilleen.

Ehkä kaikken älyttömin vastakohtaisuus on pukemisen vastustaminen, tai sen puute. Tai tarkemmin vielä vaipanlaiton vastustaminen. Esikoinen kun huusi, sätki, potki ja vastusti kaikin voimin vaipanlaittoa 1v7kk ikäään asti. Silloin hän yhtäkkiä rupesi olemaan ihan rauhassa, ja vaippaa ei oikeastaan olisikaan saanut ottaa pois. Kuopus taas ei koskaan vauvana ollut milläskään, vaippa laitettiin ihan suosiolla. Mutta noin 1v7kk iässän hän päätti, että enää ei vaippaa laitetakaan. Siitä lähtien vastusti sitä ihan hirvittävästi, ja riisui heti pois, kun pystyi. Oikeastaan lähes samantien lopetti kokonaan vaipan käytön - ja saman tien alkoi nukkumaan yötkin palkon paremmin. Vaippa oli häirinnyt niin, että heräili tämän tästä.

Ruoan suhteenkin tuntuu olevan, että toisen lempiruoka on toisen inhokki. Esikoinen rakastaa lasagnea ja ketsuppia, kuopusta ne ihan puistattavat. Ja kuopus rakastaa avocadoja, mitä esikoinen ei voi sietää. Puuro, kananmuna, banaani ja kaikki herkut sentään ovat yhteisiä suosikkeja. Ja kumpikaan ei oikeastaan voisi syödä banaaneja.

Mutta suurin ero on ehkä leikkimiskyky. Oula on aina huutamassa kaveria, ja ei ole tekemistä. Koko ajan täytyy viihdyttää ja keksiä tekemistä. Mutta Iivarille ei, hän kyllä keksii alkaa rakentelemaan ja värkäänmään ihan itsenäisesti. Leikkii ihan rauhassa pitkäänkin yksikseen, jos tarve vaatii. Toisaalta helposti saa sekä isoveljen että äitin imaistua mukaan leikkehinsä. Meillä siis nuorin ideoi, ja sitten leikitään.