Tänään Oula nukkuin ihan kivasti päiväunia, herätin tosin hänet, ettei
nukkuisin iltaan asti.Herätys oli kyllä aika lempeä, avasin
pimennysverhon ja jätin oven auki.
Illalla poika näytti niin väsyneeltä, että laitoimme unille lyhennetyn
iltarutiinin jälkeen. Mutta eipä uni tullutkaan. Taisi olla jo
varhaisesta ajankohdasta huolimatta aika lailla yliväsynyt. Päätin
lopulta, että otetaan kokohomma uusiksi ja mennään tekemään meidän
iltarutiini kuvio alusta alkaen. Lopulta saatiin Oula nukkumaan, mutta
siinä vaiheessa Iivari olikin jo saanut nukkumisjutuista tarpeekseen.
Seuraavaksi nukahti mies ja ihan lopulta se vauvakin. Nyt sitten taas
voisin itsenikin raahata sänkyyn. Mutta pakkohan äitien on joskus
syödäkin. Ei kahden lapsen imetys ihan ilmaiseksi onnistu.
Mietin tuossa jo niitä ruoka-aineitten vaikutuksia lasten
nukahtamiseen. Tosin meillä sitä mallia jo pyritään noudattamaan
mahdollisimman hyvin, mutta kun tänään Oula laitettiin unille ruuan
jälkeen niin uni ei tullutkaan. Vasta kun syötiin iltapuurokin. En
kyllä taida uskoa nuin suoraan vaikutukseen, vai uskoisinko sittenkin?
Nämä ruoka-aine asiat herätti myös ajatuksen lasten nälkäisyydestä.
Törmäsin ajatukseen, että lasten kuuluisi saada syödä samalla tavalla
kuin vauvantahtisesti imetetyn vauvankin, siis syödä kun on nälkä ja
lopettaa kun on kylläinen. Ja terveellistä olisi aikuisillekin
noudattaa tätä ohjetta. Ja että lapset tarvitsevat ruokaa useammin kuin
kolme kertaa päivässä. Mutta eikös se nyt ollutkin selvä asia,
vähintään viisikertaa?
Nyt ymmärrän myös hassua tapaa, mihin törmäsin käydessäni amerikassa,
että lapset söivät ensin ja eriruokaakin vielä. Silloin lapsettomana en
tätä tajunnut lainkaan. Nyt kyllä ymmärrän, eikä käytäntö tunnu
ollenkaan huonolta. Vaikka toisaalta ihannoin ajatusta kokoperheen
ruokahetkestä.
lauantai, 6. elokuu 2005
Kommentit