Sattuipa mieleeni muistumaan eräs paikallinen vihannes- ja hedelmäkauppa. Taikka koju kauppahallissa oikeastaan. Jotenkin oudolta tuntuu, että vaikka silloin asuin miljoona kaupungissa, hedelmäkojun tyttö oppi tuntemaan minut. Enkä asunut millään esikaupunki alueella, vaan juuri ydinkeskustan tuntumassa.

Eihän sellaisia hedelmäkauppoja edes löydä täältä pohjolasta. Keskieurooppalaisetkan kojut eivät yllä samaan tunnelmaan. Vaikka toki sielläkin on kiva käydä ostamassa kala kalakaupasta, leipä leipomosta, hedelmät hedelmäaupasta ja jäätelö jäätelökojusta.

Taikka sitten vaihtoehtoisesti mennä supermarkettiin ostamaan kaikki samasta paikasta. Ehkä kaikken parasta on kuitenki käydä hakemassa maitonsa luomutilalta, ja vieläpä vuohenmaitona.

Vuohenjuustoon olen erityisen ihastunut. Tietysti jonkin laista eksotiikkaa löytyy täältäkin. Mutta en usko hirvijuuston tulevan suosikiseni. Muutenkaan en ole oikein sinut täkäläisten makutottumusten kanssa.

Olen asunut myös kylässä, jonne hedelmäkauppa tuli käymään kaksi kertaa viikossa. Sen kaupan myyjät toki oppivat tuntemaan meidät jo ensimmäisellä käyntikerralla. Samaten maitoauto kävi kaksi kertaa viikossa ja kala-auto kerran. Ja kun ne pysähtyivät meidän ikkunan alla, niin mielestäni palvelu pelasi.