Iltarutinit onnistuivat kohtuudella, mutta iltapuuro unohtui. Niinpä aikamme nukkumista yritettyämme täytyi päästää Oula syömään annos kylmiä perunoita jääkaapista. Senkin jälkeen unentulo oli tiukassa. Kesken kaiken kirkas lapsen ääni ilmoitti, että me menään viime viikolla naimisiin.

Oman haasteensa Ouluan nukuttamiseen tuo Iivarin itkukausi. Vain kantelu auttaa. Ja silti välillä itkettää. Niinpä ihan nukahtamaisillaan Oula havahtui kysymään: "kuka itkee?" Onneksi pisti sitte unille siitä. Eikä mennyt kahtakaan tuntia nukuttamiseen.

Oulan nukuttamiseen siis, Iivari itki kovasti jo siinä vaiheessa, kun ehdin Oulan nukutukselta vauvaa kanteleen. Mammaa huoli hetken, mutta sitten taas vain kantelua. Toimitin isin nukumaan ja pompin vauva liinassa ja välillä sylissä syömässä tässä koneen takana.

Oulalla oli myös tällainen kausi n. 3kk ikäisenä, eli sitä tämäkin saattaa olla. Mutta voi olla myös vain tätä nuhaa. Raukka pienen nenä on nytkin ihan tukossa, ja jos koittaa makuulleen laittaa, niin olo voi olla aika surkea.

Uusia vinkkejä, mitä nyt voisi koittaa nukahtamista helpottamaan:
- taustaääni
- valon ja pimeän säätely
- hyvät nukkumis olot
- nuijanukutus

Viimeisen tunnustan keksineeni itse. Mutta se on välillä taas tuntunut ainoalta mahdolliselta keinolta.
Valon ja pimeän säätely, näillä leveysasteilla tähän aikaan vuodesta. Hah, mutta teemme parhaamme.
Niin, jos sängyssä olisi hiekkaa edes kuutio vähemmän, voisi olla helpompaa nukahtaa.
Taustaääntä voisi kyllä kokeilla. Tämä tietokoneen huminahan Oulaa nukutti pienenä päiväunille hyvin. Tuuletin olisi myös hyvin käytännöllinen. Mutta Oulan oma toive oli leipäkone. Mistä se nyt senki lie keksinyt. Kun kerroin isille tästä tausta melujutusta, poika kyseli, että mikä se sellanen yömelukone on. Ja kesken selityksen keksi, että leipäkone. Ihmellisiä asioita nuiden mielessä pyörii.