Pikku nökkönen on oppinut laulamaan. Innokkaasti innostuu välillä. Toisinaan, kun koitan saada mokomaa nukkumaan, niin lauleskelisi vain, ja taputtaa päälle raikuvat aplodit. Junassa kun matkustelimme viikolla, niin innostui välillä laulamaan kovasti. Käskystä laulaa aika huonosti. Toinen suuri harrastus ja innostus on tanssi. Mutta tällähetkellä vielä ylinäiden on maalaaminen ja piirtäminen. Isoveikka ei laula juurikaan, mutta tanssi ja kuvataide innostaa. Ja kun äiti vielä tahtoo innostua näistä aiheista, niin talo on aikalailla läpikotaisin maalissa. Ja tanssittuhan meillä on aina. Tosin kurkkuun pesiytynyt tauti tahtoo hidastaa tahtia ja poikien lemppari  biisin tahtiin en jaksa hypellä edelleenkään, ainakaan montaa kierrosta. (Jerry Cotton)

Mutta  meillä on ensimmäistä kertaa kova minä-itse kausi. Isoveikalta moinen puuttui täysin. Iivari taas tekis vain ITSE. "Minu ite". Ja eilen olikin ensimmäistä kertaa saanut vedettyä housut oikein jalkaan. Tätä ennen on aina ollut koko mies yhdessä lahkeessa. Paidatkin puetaan jalkaat. Erityisesti body on kiva, kun sen voi laittaa olkapäälle kiinni. Siihen kiinnitykseen sentään tarvii äidin apua. Tulee sanomaan, että ei osaa, auta.

Ja nukkumis rintamalla menee aika hyvin. Kumpikin nukkuu enimmäkseen läpiyön, tai aika vähillä itkuilla ainakin. Ja tissiä ei enää kysele juurikaan öisin, jotakin muuta jos herää.