Eihän sen nyt vielä pitäisi olla edes esikoulua viisivuotiailla, mutta kun vie lapsen sinne koulun perimmäiseen luokkahuoneeseen, niin eipä siinä paljon mikään muu tule mieleen, kuin koulu. Olin jo kuullut, että eivät ole enää siellä varsinaisessa päiväkotihuoneessa, mutta että ihan luokkahuoneessa.

Jo ovella kuulimme, että Oulan paras kaveri on kuumeessa. Kurjaa molemmille, Oulalle ja erityisesti kaverille. Ja entäs minulle, muutama päivä sitten olimme kylässä heillä, joten melko varmasti meillä on kohta pojat kovassa kuumeessa. Niin en tainnutkaan manita, että mies on tämän viikon työmatkalla.

Luokan edessä oli naulakko jokaiselle lapselle, ja oma pipohylly lähes jokaiselle. Paitsi Oula ja tyttökaveri olivat saaneet yhteisen laatikon. Siivooja sanoikin minulle, että ovat kuin pieni pari. Aina yhdessä. Tosin ei sentään aina kahdestaan. Ainakin tyttökaverin serkkupoika on monesti leikeissä mukana.

Koulua oli aloittamassa vain kaksi viisivuotiasta. Liekö se kuume kaatanut sitten isommankin lauman kavereita. Tosin ainakin yksi kaveri on vielä autoreissulla ympäri Ruotsia.

----

Pikkuveli sitten. Menimme yhdessä viemään Oulaa, Iivari oli oikein innoissaan menossa myös kouluun. Sanoin, että hän ei voi jäädä sinne, mutta taisipa ne jutut mennä kuuroille korville. Sitten koululla ne kaksi viisivuotiasta saivat seurakseen kummankin pikkuveljet. Sitte kun sanoin Iivarille, että nyt lähtään kotiin, no se oli ihan ok, mutta alkoi huutamaan, että ei jätetä Oulaa tänne, Oulaki mukaan jne. Reppana.
Olin luvannu, että Iivari saa soittaa mummulle, kun Oula on koulussa, mutta eipä sekään nyt huvita. Ennemmin koittaa vaatia minulta tissiä. Onneksi lastenfilmi nyt pelasti hetkeksi. Ja pianhan me lähdemmekin koululaisten mukaan retkelle loppupäiväksi.