Kun taas Oula saatiin illalla unille helposti, ja öiset kasvukipu itkutki hoideltiin kohtuullisella menestyksellä, niin eiköhän silti aamulla herännyt hirvittävän äreä pieni poika.

Nyt en käsitä mistä on kyse. Jäikö yöunet sittenkin liian lyhyiksi? Ehkä 11h ei riittänyt päiväunettoman päivän päälle.

Kokoaamupäivän Oula ärhenteli ja päiväunille nukutus oli yksi pienen yhteisen elämämme pahimpia katastrofeja. Päivän pelastaa se, että olen oppinut suhtautumaan asioihin vähän pienemmällä dramatiikalla. Mutta hirmuisen pahan olon sain hetkeksi Iivarin ollessa tissillä ja Oulan itkiessä toisella reunalla huonetta: "Miksi minun äiti ei tule minua hakemaan?" "Sinun pitäisi tulla kun sinä olet minun äiti". (Huomakaa, että hän todellakin sanoi "äiti".) Ja unet jäi taas väliin.

Kaikesta tästä huolimatta iolta venyi ihan sinne asti, että itse ehdin iltamenoistani kotiin. Toivottavasti aamulla nukume pitkään.