Niinpä siinä kävi, että väite lasten rauhattomammasta nukkumisesta yliväsyneenä näyttää todistavan itseään minulle. Monen päiväunettoman päivän jälkeen Oula on herännyt kerran yöllä ja nyt viimeyönä jopa kaksi kertaa. Siis eihän tämä ole paljon, mutta ei Oulan tapaista. Onneksi kohtuudella selvittiin näistäkin itkuista ja uni saattoi jatkua.

Tänään sain vihdoinkin Oulan myös päiväunille. Nukahdin sitten itsekin pitkille unosille. Ja nyt yöllä ei meinaakaan uni tulla. Onneksi pojat menivät nukkumaan aika helposti, vaikka ilta vähän venyikin. Lopulta kuitenki sai Oulan sänkyyn puoli yhdeksältä ja itse jo karkasin vierestä puoli kymmeneltä. Pelkäsin pahempaa, koska ilta oli levoton ja poika nukkui päiväunia pitkään. Ehkä ne rutiinit jo alkavat helpottaa elämäämme?