Eilen kuulin, että saisin töitä muutamaksi viikoksi koulun keitiöltä. Ja sitte vähän ajan päästä tuli lopulta se ilmoitus, että pääsin sittenkin opiskelemaan. Eli nyt olisi syksyksi hommia riittävästi. Ensi viikolla pojat aloittavat koulun, ja minä menen katsomaan sitä keittiötä. Ja mies on tietenkin työmatkalla viikon. Omat opintoni aloitan vasta vähän myöhemmin syksyllä.

Nukkumisista meille kuuluu sellaista, että poikia ei tahdo saada aivan suosiolla sänkyyn nykyisin. Ja koitamme välillä saada Oulaa omaan sänkyynsä. Nyt on parina yönä nukkunut siellä osan yötä, pienen lahjonnan siivittämänä. Eilen lupasin pienen palkinnon, jos nukkuu yön sielä omassa sängyssään. On kuitenki sovittu, että sinne nostetaan, kun on ensin nukahtanut minun viereen. Taas yöllä Oula kuitenkin itki, ja isi nosti hänet takaisin alas. Mutta aamullapa heti kömpiki takaisin yläsänkyynsä. Kyseli sitten minulta, että saako nyt pienen palkinnon, kun meni ihan itse omaan sänkyynsä takaisin. No sai toki, pari suklaa palaa.

Lisäksi meillä on alettu hirveästi odottaa eskarin alkua. Oula keksi eilen, että hän tarvii puhtaan vihon, koulua varten. Selitin, että koulusta saa. Tietysti tätä informaatiota piti epäillä, mutta kun vetosin siihen, että talvella opetin kouluila, ja näin, että oppilaat saa vihkonsa sieltä. Mutta ostettiinpa tänään kuitenkin uusi vihko. Ja isi toi töistä tullesaan mahdottoman hienon repun! Sitäkin on jo odoteltu. Pikkuveli oli kyllä nyt hieman pettynyt, vaikka hän onkin ilmoittanut, ettei lähde tarhaan tänä syksynä. Tai kyllä, jos saa mennä myös eskariin. Tännään sitten yhtäkkiä sanoikin, eikö me jo mennä, nyt hänki haluaisi kouluun.