Olen ollut kahdessa nettitapaamisessa tällä Suomen matkalla. Ensimmäisessä tapasin kymmenkunta irkkaajaa, joita en ollut tavannut koskaan aikaisemmin. Se on ihan mielenkiintoista aina. Suurin osa ei tietenkään muistuta edes niitä valokuvia, mitä olen nähnyt, saati mielikuvia. Mutta tosi mukava on nähdä ihmisiä ihan livenä. Ja kun pääsin vielä yksikseni matkaan. Se on harvinaista herkkua, että joku vahtii molempia poikia.

Oulussa sitten tapasin porukan, joista kaikki olen tavannut aikaisemminkin. Jopa omassa kotonani osan. En tässä nykyisessä sentään - vielä. ;)

Pari rouvaa kertoili ikävöivänsä saksan kieltä täällä Suomessa. Huomasin sitten itsekin, että kyllä minullakin on ikävä englannin puhumista. Varsinkin aluksi aina, kun tilanteen, joissa sitä puhutaan päivittäin, ovat ohi.

Tapaamiseen mennessä Oula kyseli, kuka nyt ajaa autoa, kun isi jäi töihin. Jotenkin se, että minä ajan ei ole Oulan mieleinen ajatus nykyään. Vaikka luulisi tuon tottuneen siihenkin viime vuonna Suomessa. Alkoi sitten, taas, tivaamaan, miksi isi menee töihin. Ja kun kerroin, että isin täytyy tehdä meille senttejä (millainenhan mielikuva Oulalla on isin työnteosta), keksi poika pian, että miksi minä en mene töihin. Nyt hän sitten haluaakin, että minä menen töihin ja isi jää hänen ja Iivarin kanssa kotiin.