Väsyttää. Kuinka se voi mennä niin, että tarpeeksi väsyneenä ei enää onnistu nukkumaankaan. Oula nukkuu taas hyviä öitä, kun panen hänet vaan riittävän ajoissa nukkumaan. Muuten tahtoo tulla liikaa iltavilliä. Mutta Iivarin nukkuminen on yhä edelleen sitä samaa äitiä valvottavaa mallia.

Mies kävi kotona pari päivää - sairastamassa. Tuntui, että hänestä oli enempi harmia kuin apua. Ei oikeasti, mutta kun olin väsymyksen äärirajalla ja odotin saavani apua, niin sitä ei tullutkaan. Viikonlopuksi sentään tuli pikkusisko auttamaan minua vähän.

Kun mies oli lähtenyt taas Ruotsiin ja minä kukkunut ja nuokkunut aamun, ensin yksin saamatta unta ja sitten poikien kanssa, lykkäsin lapset siskoni hoitoon ja nukuin jonkin aikaa. Valitettavasti heräsin ovikelloon, olisin voinut nukkua vielä vähän lisää. Lähdin sitten ulos Oulan kanssa. Oli todella kiva ulkoilu sää. Iivari oli kotona tätinsä kanssa. Oli niin liukas keli, että mäen laskun ei uskaltanut ottaa mukaan vauvaa, kun siellä mäessä oli naapurin isompiakin lapsia.

Ennen mäenlaskua kävimme poimimassa katajanmarjoja. Löysin viisi kypsää ja sen jäkeen sain kivoja kuvia Oulasta pensaan keskellä. Sitten Oula huolestui, jos joku vie hänen hienon kelkan ja koirakin karkasi. Sitten juostiin pyydystämässä koiraa. Tai minä juoksin, jätin Oulan sinne mäen laskuun.

Eellisenä iltana meillä oli vieraita. Ulkoilimme silloinkin. Sekä itse vieraat että ulkoilu on kyllä oikein virkistävää.

Entäs mitä minä tein niillä katajanmarjoilla? Hukkasin ne jonnekin kaiken tämän kaaoksen ja touhotuksen keskellä. Palaan niihin uudelleen, jos ne joskus löytyvät.