Tiedän kyllä, että monien mielestä saisin olla hyvin onnellinen tästä asiasta, mutta kun jostakin se murhe on väännettävä.

Oula ei ole suuremmin osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä, harvoin on Iivaria moksinyt taikka läpsinyt. Sen reilun viikon ajan ennen kuin uniprojekti aloitetiiin. Mutta nyt näyttäisi olevan vaivana mustasukkaisuus, joka ei näy, ellei kiinnitä oikein tarkasti huomiota isoveljeen. Läpsimisellä ja moksimisella kun väkisinkin saa jonkin laista huomiota, sen laadusta sitten erikseen, niin sellainen sulekutunut murheellinen kuoreen vetäytyvä lapsi taas ei sitä helposti saakaan.

Nyt sitten mietin, millä tavalla saisin sitä huomiota enemmän annettua. Meillä on tosiaan ollut monta päivää, että Oula on jäänyt vähemmälle: yhden päivän olin Iivarin kanssa isomummulassa hommissa, sen jälkeen tulin kipeäksi ja olen jaksanut hoitaa velvollisuuksistanu vain niitä välttämättömimpiä ja poikien kanssa leikkiminen on jäänyt vähälle.

Tämäkin päivä meni menojaan siinä, että noustiin ylös, mentiin puistoon hetkeksi kavereiden kanssa. Tultiin sieltä unille liian myöhään, joten nukuttaminen oli taas aika tuskallinen ja pitkä prosessi. Oula heräsi juuri ennen isin saapumista. Ja sen jälkeen olikin isin poikana. Mutta isin seura ei tunnu mitenkään korvaavan äitin antamaa huomiota. Vaikka arvokasta ja haluttua sekin on.

Erityisesti isiä tarvitaan meillä vaipanvaihtoon. Tänään Oula kakkasi. Oli pyytänyt minulta ensin luvan kakata lattialle, mutta siten halusikin vaipan. Kakattuaan siihen, tuli kertomaan, että nyt pitäisi isin tulla kotiin. Koitin sanoa, että isi on töissä. Mutta isi voisi kuulemma tulla pyörällä kotiin, pestä Oulan pyllyn ja lähtä takaisin töihin pyörällä. No annoin puhelimen, että poika voi soittaa isilleen. Saivat siinä sitten neuvoteltua, että äitikin kelpaa pyllynpesuun tämän kerran.