Tiedän kyllä, että monien mielestä saisin olla hyvin onnellinen tästä asiasta, mutta kun jostakin se murhe on väännettävä.
Oula ei ole suuremmin osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä, harvoin on
Iivaria moksinyt taikka läpsinyt. Sen reilun viikon ajan ennen kuin
uniprojekti aloitetiiin. Mutta nyt näyttäisi olevan vaivana
mustasukkaisuus, joka ei näy, ellei kiinnitä oikein tarkasti huomiota
isoveljeen. Läpsimisellä ja moksimisella kun väkisinkin saa jonkin
laista huomiota, sen laadusta sitten erikseen, niin sellainen
sulekutunut murheellinen kuoreen vetäytyvä lapsi taas ei sitä helposti
saakaan.
Nyt sitten mietin, millä tavalla saisin sitä huomiota enemmän annettua.
Meillä on tosiaan ollut monta päivää, että Oula on jäänyt vähemmälle:
yhden päivän olin Iivarin kanssa isomummulassa hommissa, sen jälkeen
tulin kipeäksi ja olen jaksanut hoitaa velvollisuuksistanu vain niitä
välttämättömimpiä ja poikien kanssa leikkiminen on jäänyt vähälle.
Tämäkin päivä meni menojaan siinä, että noustiin ylös, mentiin puistoon
hetkeksi kavereiden kanssa. Tultiin sieltä unille liian myöhään, joten
nukuttaminen oli taas aika tuskallinen ja pitkä prosessi. Oula heräsi
juuri ennen isin saapumista. Ja sen jälkeen olikin isin poikana. Mutta
isin seura ei tunnu mitenkään korvaavan äitin antamaa huomiota. Vaikka
arvokasta ja haluttua sekin on.
Erityisesti isiä tarvitaan meillä vaipanvaihtoon. Tänään Oula kakkasi.
Oli pyytänyt minulta ensin luvan kakata lattialle, mutta siten
halusikin vaipan. Kakattuaan siihen, tuli kertomaan, että nyt pitäisi
isin tulla kotiin. Koitin sanoa, että isi on töissä. Mutta isi voisi
kuulemma tulla pyörällä kotiin, pestä Oulan pyllyn ja lähtä takaisin
töihin pyörällä. No annoin puhelimen, että poika voi soittaa isilleen.
Saivat siinä sitten neuvoteltua, että äitikin kelpaa pyllynpesuun tämän
kerran.
torstai, 18. elokuu 2005
Kommentit