Ei minua itse joulu ärsytä, mutta se, että lasten pitäisi olla hiljaa ja kiltisti. Ladten työtä on touhuta, ei istua kiltteilemässä sohvalla. Tietysti varsinaisen ilkeä ei saa olla, sen kummemmin kuin muinakaan vuoden aikoina. Siis tähän meillä ruukaa kuulua toisten satuttaminen ja tavaroiden särkemine, ja muutenki ehkä liiallinen viskominen. Myös toisista pahan puhuminen, mutta eipä sitä harrastakaan vielä lapset, Iivari varsinkaan. Tai jos, niin emme ymmärrä.

Sen muuten huomasin tuossa, kun innostuin sairaana kovin kurinpidolliseksi, että sitten se Oula vasta mahdoton olikin. Kun löysättiin taas, niin ilimystelykin väheni kovasti. Ehkäpä juuri tämän takia monesti jolun alla lapset ovatkin entistä mahdottomampia, kun heiltä yhtäkkiä keksitään vaatia rusettikaulaistumista. Tietysti oman lisänsä tuo kaikki jännitys joulun odotuksesta, ja lapsista näkyvä vanhempien joulustressi, joka kaikesta turhastakin hössötyksestä seuraa. Tämän takiahan lapsille joulun alla syötetään rauhoittavasti maustettuja pipareita.

Sitten vielä ne ikkunoista kurkkivat joulutontut. Minä kyllä soitan poliisille, jos vaan meidän ikkunasta kurkitaan ilman lupaa. Mokomat tunkeilijat. Tosin kerron lapsille tarinaa, jossa joulutonttu pyytää talon tontulta luvan tulla lahjoja jakamaan. Eli saattaahan ne kurkkimiseenkin pyytää luvan. Mutta meidän talon tontulla on kyllä ohjeet, että toiset tontut eivät tule kurkkimaan.