Täällä Alankomaissa on ollut hellettä muutamia päiviä, mutta yllättävästi sitten ilma taas jähtyi, eikä ole edes lämmennyt uudelleen. Tai no tänään jo ehkä, mutta mepäs onkin istutttu sisällä sairaiden lasten kanssa. Molemmat pojat ovat kovassa kuumeessa. Annoin isommalle särkylääkkeen, kun päätäkin särki. Pitkään mietin, annako vai en, ja syystäkin. Kun lääke vaikutti, on poikaa vaikea vakuuttaa, että pitäisi pysyä kuitenki rauhassa. Halusi tanssiakin.

Itseltäni hajosi jotenkin olkapää pari päivää sitten, joten sairaiden lasten kantelu on kyllä tuskallista touhua nyt. Onneksi anoppi on välillä raahannut isompaa ylös ja alas, kun eihän samassa kerroksessa voi koko päivää potea. Tosin yli 5min voisi viihtyä...

Torstaiksi olisi liput yökonserttiin ja perjantaina olin menossa ulos toisten suomalaisakkojen kanssa. Toivottavasti pojat paranevat, eikä muille iske tuo kuume. Sitten taitaa menemiset jäädä. Lisäksi Ruotsiin lähtökin jo painaa päälle. Eipä meillä ihan vielä olisi kiire, mutta appi jää kesälomalle, ja halauvat sitten heti lähteä meille kylään. Eli olisis varmaan kiva, jos me olisimme myös kotona silloin. Ja ehkä jo vähän on koti-ikäväkin.

Mitähän minä sinnekin ikävöin, enpäs tiedä, mutta näin nyt vain on. Tekisi myös mieleni nähdä sikäläisiä tuttuja mahdollisimman paljon, ennen kuin ajelemme jo viimeinkin sinne Suomen lomalle. Taikka matkalle, se ei taida miehelle olla kovinkaan suurelta osin lomailua. --- Eilen kävelin kylällä taas koulujen loppumis aikaan. Äidit olivat pyörillä hakemassa lapsia koulusta. jo syksyllä ihmettelin, miksi niinkin isoja lapsia kuskataan pyörän kyydissä, voisivathan nuo ajaa itsekin. Syyksi selvisi silloin toive, että koulunpihassa olisi mahdollisimman vähän pyöriä, joten kaikilla lapsilla ei ole lupa tulla pyörällä kouluun. Siihen lienee joku matka raja.