Nyt sitten ensimmäiset kesävieraat lähtivät. Taikka oikeastaan toisena tulleet, mutta ensimmäisenä lähteneet. Halusivat jatkaa matkaa, koska heidän lapsi väsyy täällä kovasti, kun on kokoajan uutta touhua niin kovasti. Onhan se totta, mutta tavallaan harmi kyllä. Ja varsinkin kun kyseessä on 2 vuotiaana kouluun laitettu lapsi, kait sitä sielläkin väsyy.

Siinä mielessä se oli tosi harmi, että juuri jo lähtivät, kun eilis illasta asti vasta olen uskaltanut puhua hollantia poikien serkkupojalle. Ja hän näyttää jopa ymmärtävän! Aamulla sitten oli kiva vähän jutella ja leikkiä. Ja suuri harmi toki, että näin vähissä on serkkujen tapaaminen, kun näyttävät hienosti leikkivän keskenään.

Joskus on niin harmi asua maanääressä, kun kaikki sukulaiset asuvat eri äärillä. Ei niinkään itsen takia, vaan lasten. Vaikka ihan joskus kyllä itsekin kaipaa sukulaisia, milloin mistäkin syystä.