Oula heräsi kerran yöllä potkimaan minua ja sitten itkemään. Tunnustan
olleeni turhan kiukkuinen pienelle potkimisesta. Itkuun auttoi lopulta
se vanha konsti: kävin vessassa ja tulin takaisin. Onhan se vähän
julmaa, kun lapsi hirvittävästi huutaa äitin perään. Mutta pakkohan
äitienkin on vessassakin käydä. Sen jäleen myös uni tulee pian.
Uusia niksejä nukkumiseen oli leikki ja nukkumistilan erottaminen.
Lelut lattialla, tai hyllyissä, jos sellaiseen ovat päätyneet,
voivat houkutella liikaa unille menijää. Meillähän on erikseen
leikkihuone ja yhteinen makuuhuone. Pitäisi varmaan vielä lopettaa
kaikki sängyllä leikkiminen ja mesoaminen. Se ihana
parisänky-hyppypaikka kun on meidän poikienkin sänky.
Mutta
onpas meillä hyvän yön jälkeen ollut reipas ja hyvän tuulinen
esikoinen. Vaikka päiväuniaikaan iskikin jokunen itku ja hammasten
kiristys. Ne menivät ihmeesti ohi pienellä levähtämisellä, unille ei
Oula päässyt, kun Iivari taas touhotti. Nauroi ja itki vuorotellene
muita häiriten. Iivarilla onkin ollut tänään päivälläkin sellainen
olen-vain-sylissä-päivä. Aamulla kauppareissun ajan kelpasi kärry ja
lisäksi ruhtinaalliset 10 min päiväunet nukkui yksin sängyllämme.
Kaupasta ei löytynyt yömaitoa. Mutta minulle pari uutta paketillista
duploja kyllä. Ja neppas sitten pitivärkin Oulan hereillä
päiväuniaikaan, kun muisti, että nyt leikkimään uusilla leluilla.
tiistai, 19. heinäkuu 2005
Kommentit