Oula heräsi kerran yöllä potkimaan minua ja sitten itkemään. Tunnustan olleeni turhan kiukkuinen pienelle potkimisesta. Itkuun auttoi lopulta se vanha konsti: kävin vessassa ja tulin takaisin. Onhan se vähän julmaa, kun lapsi hirvittävästi huutaa äitin perään. Mutta pakkohan äitienkin on vessassakin käydä. Sen jäleen myös uni tulee pian.

Uusia niksejä nukkumiseen oli leikki ja nukkumistilan erottaminen. Lelut lattialla, tai hyllyissä, jos sellaiseen ovat päätyneet,  voivat houkutella liikaa unille menijää. Meillähän on erikseen leikkihuone ja yhteinen makuuhuone. Pitäisi varmaan vielä lopettaa kaikki sängyllä leikkiminen ja mesoaminen. Se ihana parisänky-hyppypaikka kun on meidän poikienkin sänky.

Mutta onpas meillä hyvän yön jälkeen ollut reipas ja hyvän tuulinen esikoinen. Vaikka päiväuniaikaan iskikin jokunen itku ja hammasten kiristys. Ne menivät ihmeesti ohi pienellä levähtämisellä, unille ei Oula päässyt, kun Iivari taas touhotti. Nauroi ja itki vuorotellene muita häiriten. Iivarilla onkin ollut tänään päivälläkin sellainen olen-vain-sylissä-päivä. Aamulla kauppareissun ajan kelpasi kärry ja lisäksi ruhtinaalliset 10 min päiväunet nukkui yksin sängyllämme.

Kaupasta ei löytynyt yömaitoa. Mutta minulle pari uutta paketillista duploja kyllä. Ja neppas sitten pitivärkin Oulan  hereillä päiväuniaikaan, kun muisti, että nyt leikkimään uusilla leluilla.