Anopilla on iso läjä ihanaisia käsityölehtiä. Niissä on monesti kuvia myös lapsista kantoliinoissa. Monen moisia kauniita kuoseja. Mutta myös aika erikoisia viritelmiä kantaa lapsia.

Alankomaissa oli kantoliina aiheinen näyttely yhdessä suuressa museossa muutama vuosi sitten. Minullakin on kirja, joka on tehty näyttelyn aineistosta. Mutta myös Handwerken zonder grenzen on tehnyt juttuja sen näyttelyn pohjalta ainakin kahteen lehteen. Yksi juttu oli erityisen kiinnostava. Ei niinkään itse liinojen takia, vaikka kiintoisiahan nekin olivat, vaan kantoliina-aiheisten kirjontatöiden.

Jutussa kerrottiin hallituksen hyväksymästä kantoliina mallista. Se oli kehitelty, kun lapsia alkoi tipahdella moderneista pyyheliinoista viritetyistä liinoista. Aiemmin asukkaan käyttivät perinteisiä puuvillakankaitaan, ja lapset pysyivät kyydissä, mutta länsimaisten tuontikankaiden koko oli riittämätön.

Niinpä hallitus määräsi, että vain tietynlainen neliöliina on hyväksytty. Ja ne tehdään aina valkoisesta puuvillakankaasta. Hinta ei ole päätähuimava, joten näitä liinoja käyttää nykyään jokainen, itse ei kannata tehdä. Mutta kansalaiset eivät ole mieltyneet valkoiseen väriin, joten he käyttävät liinan päällä erilaisia värikkäitä kankaita. Olkapäillä vain näkyy valkoiset hihnat. Mietin tässä sitten, jos itsekin olisi tyytynyt vain yhteen kantoliinaan, ja sen kanssa erilaisiin päälliskankaisiin. Mutta niinhän ei ole käynyt, vaan kaapit pursuavat monenkirjavia liinoja.

Maassa siis myydään kirjottuja töitä, joissa kuvina on monenlaisia kantoliinassa lastaan kantavia ihmisiä. Maan tavan mukaan tietysti naisia. Erityisesti minua kiinnosti kirjottu kuva, jossa nainen kantoi selässä lasta ja neuloi samalla. Lanka juoksi päänpäällä olevasta korista. Se näytti todella kätevältä keksinnöltä.

Itse en ole kovin taitava kantelemaan koreja pääni päällä, niinpä otin eilen lankakerän vaippayhtiön lahjoittamaan kassiin olkapäälle, kun juoksin Iivarin perässä ympäri taloa, samalla neuloen mallitilkkua pojan uuteen neuletakkiin.