Niinpä päästiin taas matkaan. Olenkin jo pelännyt, että ei meidän autoilu voi joka kerta onnistua niin mutkattomasti. Ja tälläkertaa tosiaan meillä oli kiukkuisia miehiä auto täynnä. Pikkupojat huusivat varmaan kuumuden takia lähes läpi päivien, ja isompi mies oli sairaana ja väsynyt kuumuudesta ja matkaamisesta.

Itse auto toimi hienosti kyllä. Uudet sisälmykset olivat todella kivat. Ihana joskus vetää verhot kiinni. Taikka käydä omassa vessassa, ottaa vettä omasta keittiöstä yms. Ja nukkua omalla sängyllä. Tosin se oli aika pieni koko sakille, mutta kun mies nukkui teltassa, oli sänky mitä sopivin minulle ja pojille.

Täällä kotona sitten ongelmana on tämä netittömyys. Muuten oli ihan tulla kotiin. Olin aivan yllättynyt kuin mahtavaa se oli. Mies ei tykännyt, mutta pojat kyllä.

Tänään meille sitten saapui kesävieraita; kesämummula on nyt pystytety tuohon pihan reunaan. Kyllä Oula oli ylpeä ja onnellinen esitellessään omaa taloaan mummulle ja vaarille. Samaten kuin Suomen mummulla ja vaarille keväällä. Ainakin pojat tykkäävät meidän kodista, jos me aikuiset ei aina olla ihan varmoja, miten tänne vuorille kotiutuu.

Meillähän on huolena kyläkaupan säilyminen. Ehkä jotkut lukijat ainakin ovat jo kuulleet (nähneet), että meillä on kauppa heti tien takana, noin puolimatkassa postilaatikoille. Ja seuraavaksi lähin kauppa onkin 30 km päässä. Ja kaupunkiin on 52km. No ehkä se kaupungin osa, missä isot marketit ovat, on hieman alle 50km. Mutta tuo kyläkauppa tuossa on kyllä suuri mukavuus. Varsinkin näin tosi lähellä. Täällä on menossa jonkinlainen kansan liike kaupan säilyttämiseksi, olin minäkin jotaki palaveria seuraamassa alkukesästä. Ja koko perheellä päästiin johonkin lehteenkin, kun sattuivat meitä haastattelemaan kaupan säilyttämisen puolesta.