Vein pojat ja itseni vyöhyketerapeutille pääsemään eroon tästä köhästä viimeinkin. Ja issiaksesta myös. Kaikkilla näytti immuunipuolustusvastepisteet reagoivan. Oula oli todella reipas poika. Määräsi minut käsiteltäväksi ensin, tutki samalla paikkoja, piirteli ja ojenteli välineitä tätille niinku kunnon assistentti ikään. Seuraavaksi oli kuulema Iivarin vuoro. Mietin miten käynee, kun on jo oltava Oulan vuoro, aikooko määrätä isin vielä käsittelyyn vai mitä, mutta alkoikin itse riisumaan paitaa pois.

Nyt sitten jännitetään, auttaako käsittely. Ainakin meillä on tänään ollut hyväntuulisempi poika kuin koko Suomen matkalla aiemmin. Päiväunille ei mennyt, mutta siitäkään ei seurannut kamalaa väsähtämistä. Ainoat itkut ovat tulleet vieläkin tuskallisesta kakkaamisesta.

Iivarin maha vaivoihin vyöhyketerapia auttoi todella tehokkaasti aikoinaan kesällä. Ja yksi Oulan viikkoja jatkunut yskä loppui vyöhyketerapiassa käyntiin. Toivon kovasti yhtä suurta menestystä tälläkin kertaa.