Päätimme lähteä lasten kanssa miehen työmatkalle mukaan. Ja koska Oula oli juuri keksinyt uimahallien ihanuuden, varasin yhden yön kylpyläloman. Huono tuuri meillä kävi, että jouduimme majoittumaan rilliseen rivitaloon, joten niillä paukkupakkasilla piti kulkea 100m matka itse hotelliin. Matka ei ollut päätä huimaava, mutta lasten täysi vaatettaminen joka välissä hieman latisti tunnelmaa. Se kun ei tunnetusti meillä onnistu huudoitta.

Kävin poikien kanssa ravintolassa kolmestaan. Turhaan pelkäsin sen onnistumista, meni todella hienosti. Pojat istuvat ja söivät kaikessa rauhassa. Oulalta kaatui vesilasi kahdesti, mutta siinäpä ne kommellukset olivatki, niin ja lähteissä kaatunut kukkamaljakko. Mutta mitään kiukuttelua ja karkaamista ja tuolista hyppimistä ei esittänyt kumpikaan. Lisäksi he myös söivät! Koko ateria kyllä kesti lähes kaksi tuntia. Kiirettömyys taisi olla se taikasana.

Uimahalin lämpötilasta ja lasten altaan veden lämmöstä paikka saa kyllä moitteet. Vauva vain tärisi ja itki kylmässä vedessä. Onneksi välillä  hemoteluallas oli vapaana, siellä tarkeni olla ja uida. Hetken vedessä oleskelun jälkeen vauva jo hoksasi, miten jaloilla kuuluu potkia.

Illalla ravintolan vieressä oli tanssit, jonne menin tanssittamaan Oulaa ruokaa odotellessa. Kävihän tuo jo vähän kunnon päälle tuon kokosta sylitanssitella. Mutta olihan se kivaa.

Kaiken lisäksi, Iivari nukkui ihan nätisi illalla meidän viereen. Pikkuisen vain isi kanteli ja sitten mentiin nukkumaan.